Keventäjät onnistuja Kirsi: nyt loppui jojoilu!

Muutosval-
mennukseen voi osallistua Keventäjien jäsenenä

Kirsi liittyi Keventäjiin kyllästyttyään jatkuvaan jojoiluun. Keventäjien muutosvalmennuksessa Kirsi löysi oman hyvän tavan painonhallintaan.

Muutosvalmennuksen alussa:

"Minun tarinani on varsin tyypillinen eli olen lihonut vuosien aikana ja päätynyt todella suuriin lukuihin. Laihdutusyrityksiä ja elämänmuutosyrityksiä on ollut lukuisia ja paino jojoillut vaarallisesti. Jotenkin en vaan ole onnistunut motivoimaan itseäni pitkälliseen pudotukseen.

Olen tullut siihen tulokseen, että vaadin itseltäni aina liikaa ja kaiken vaikeimman kautta eli laitan tavoitteeksi suurimman mahdollisen pudotuksen. Keventäjissä tein nyt toisin ja laitoinkin paljon pienemmän tavoitteen. Olen kuitenkin hyvin huteralla pohjalla ja laihtuminen on ehdottoman tärkeää jo terveydenkin vuoksi.

Olen miettinyt, että missä järjestyksessä minun pitäisi asioita lähteä muuttamaan. Keventäjien psykologin neuvo kuulosti loogiselta: ensin miettisin ruoka-aikoja ja annoskokoja, enkä lähtisi kieltämään mitään. Valitettavasti tunnen itseni vähän liian hyvin... Karkit, pizza ja grilliruoka, varsinkin ranskalaiset perunat ovat minulle suorastaan addiktio. Niistä karkit ja pitsan pystyn jollain tavoin hallitsemaan, mutta grilliruokaa en sitten yhtään. Mitkään yritykset ruoka-ajoista tai lautasmalleista eivät silloin toimi. Uskon siis edelleenkin, että avain on se, että minun on luovuttava kokonaan grilliruuista ja tehtävä se aivan ensiksi ennen kuin mikään muu voi onnistua.”

Muutosvalmennus jatkuu:

”Nyt alkaa kolmas viikko ilman grilliruokia eli lopetin niiden syönnin jo parisen viikkoa sitten. Hirveiden mielitekojen jälkeen olen voittanut itseni ja syönyt grilliruuan tilalla aina jotain muuta ruokaa. Koen että syöntini on nyt aavistuksen enemmän hanskassa. Mielenkiintoisena seurauksena on ollut se, että mielitekoni pitsaan on kadonnut eli olen syönyt vain 1 pitsan viimeisen 2 viikon aikana. Se on minulle todella vähän! Tämä oikeastaan vahvistaa käsitystäni siitä, että ns. roskaruoka on se ns. triggeri, joka minulla heittää syömisen pois hallinnasta.

Päivittäisellä tasolla olen tajunnut yhden asian... aina aikaisemmin laihdutukseni on ollut seuraavista motivaatiotekijöistä lähtöisin:

- mitä muut ajattelevat

- miltä näytän

- mitä minun tulisi olla ollakseni normaali

Olen tajunnut, niin mikään ulkoapäin tuleva ei minulla ainakaan toimi motivaationa. Päinvastoin, se ajaa syömään ja masentaa. Päivittäisellä tasolla pyrin siis huomaamaan positiivisia muutoksia ja kehumaan itseäni niistä. Pyrin analysoimaan miltä eri ruuat saavat minut tuntemaan oloni... tuleeko jostain hyvä olo tai paha olo... motivoin itseäni kohti hyvää oloa. Terveelliset ruuat ovat sinänsä aina maistuneet mielestäni hyvältä eli ongelma ei oikeastaan koskaan ole ollut siinä. Yritän löytää motivaation itsestäni ja olostani.

Minä uskon, että painoni on jojoillut ylöspäin koko ajan sen vuoksi, että tavoitteeni ovat olleet todella rajuja. Joka kerta olen saanut jonkun verran painoa pois, sitten väsynyt ja lihonut takaisin kaiken plus vähän lisää. Tätä kun on tapahtunut kymmeniä kertoja, niin soppa on valmis. On kuitenkin ollut helppo kuunnella niitä ihmisiä, joiden mielestä asiaan on helppo ja nopea ratkaisu kunhan vaan syön lähes olemattoman vähän ja kunhan vaan teen jotain ääriratkaisuja. On vaikeaa olla kuuntelematta ja olla asettamatta itselleen noita rajuja tavoitteita aina uudelleen ja uudelleen maailmassa, jossa lihavuuteen yhdistetään laiskuus, tyhmyys, saamattomuus...”

Muutosvalmennuksen loppuvaiheessa:

”Tietyllä tavalla nyt on vaikeampi epäonnistua, koska ns. sääntöjä on vähemmän. Ainoa ruoka jonka kiellän itseltäni, on edelleenkin uppopaistettu grilliruoka. Kaikkea muuta voin syödä, joten niiden syöminen ei ole enää repsahdus kuten ennemmin asian mielsin. Ei siis ole mitään syytä enää masentua jos syön vähän salmiakkia tai pitsaa, tms. Pitsaa tosin ei vieläkään ole tehnyt mieli. Se on varsin mielenkiintoista, että pitsanhimoni tuntui katoavan, kun siitä tuli normaali ja sallittu ruoka muiden joukossa. Osa himoani tuntui olevan kielletyn himoamista eli mitä enemmän jotain yritin rajoittaa, sitä enemmän sitä himoitsin.

Tilanne jatkuu tasaisena ja mitään kiusauksia ei ole ollut, koska jos jotain tekee mieli, syön sitä, mutta rajattuina määrinä ja ruoka-aikaan. Järkevän kokoiset ruoka-annokset lautasmallin mukaan on edelleenkin pitänyt. Mitään ongelmia ei ole ollut. Ulkomaailma huomaa jo eron ja yleisin kommentti on se että näytän terveeltä.

Kävin eilen kaverini kanssa thai-ravintolassa ja yhtään ajattelematta asiaa lopetin syömisen, kun maha oli täynnä ja pyysin kotipaketin. Vasta kotona tajusin, että niin joo... aikaisemmin söin aina koko annoksen kerralla. Liikuntaa on tullut paljon mukaan eli varasin juuri vesijumppavuoron... ja vesijuoksen, käyn salilla, jne. Polkupyöräkin tuli hankittua. Tänään pompin portaat alas... aikaisemmin pääsin portaita alas vain hitaasti kädensijaan nojaten ja porras kerrallaan, en normaalisti askeltaen. Jokainen päivä huomaan jotain uutta mitä voin tehdä.

Aloitin myös uudet opinnot, koska ajattelin siirtyä ylistressaavasta työstäsi toiselle alalle. Eipä sekään mikään lepoloma-ammatti ole, mutta vähemmän tappava kuin nykyinen. Stressi on aina ollut suuri syy syömisiini. Olen siis miettinyt paljon sitä miten saisin elämästä pois kaikki pahaa oloa aiheuttavat asiat. Liian stressaava työ on yksi näistä. Nousu on hidasta vuosien pahoinvoinnin jälkeen, mutta kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu!"

Keventäjien psykologi kommentoi:

”Kirsin kanssa muutosvalmennuksessa keskityttiin pitkäaikaisen motivaation löytymiseen, taustalla oli lukuisia muutosyrityksiä ja painon jojoilua. Heti alkuun Kirsi teki hyviä oivalluksia tavoitteiden pienentämisen suhteen ja asetti kevennystavoitteensa uudelta pysyvämmältä pohjalta. Hän lähti miettimään tavoitteita itsestään käsin ja päätti välttää ääriratkaisuja.

Uskon, että Kirsin havainto roskaruoan merkityksestä ikään kuin kontrolloimattoman syömisen ”triggerinä” oli keskeinen tekijä edistymisessä. Ahmintaan liittyi myös hieno oivallus siitä, miten iso osa himoa tuntui olevan kielletyn himoamista eli mitä enemmän jotain yrittää rajoittaa, sitä enemmän sitä himoitsee.

Kirsi sovelsi uusia syömisen hallinnan ”oppeja” hyvällä menestyksellä ja koki saaneensa turhan syömisen hallintaan. Ruoka ei enää tuottanut stressiä vaan se oli jo enemmän ystävä kuin vihollinen. Se, ettei kevennyksessä lähdettykään nyt liikkeelle pikkuviilauksesta kaloritasolla on sopinut Kirsille ilmeisen hyvin. Vaikuttaa siltä, että aika oli todella kypsä uudenlaiselle muutokselle aikaisemmin kokeiltujen rajumpia keinojen sijaan.

Itse koen oppineeni Kirsin kanssa käydyistä keskusteluista paljon siitä, miten aikaisemmat jojoilut opettavat keventäjää keskittymään oleelliseen. Jos jaksaa yrittää "vielä sen yhden kerran" ja on valmis katsomaan tilannettaan vähän eri kantilta kuin aikaisemmin.”