Laihduttaja, vältä nämä ansat!

Usein laihdutusprosessia sabotoivat virheelliset ajattelutavat, niin sanonut ajatusansat. Niistä voi kuitenkin oppia eroon. Mustavalkoisuus, hankaluuden hakeminen, suurentelu vai pienentely – mikä on sinun ansasi?

Löysin kansioideni kätköistä vanhan muistilapun, jonka otsikkona oli ’Ajatusansat’. Siihen olin poiminut kultajyviä erään ohjaajani opetustuokioista HUSin Lihavuustutkimusyksikössä. Ajatusansoilla hän tarkoitti ajatuksia, jotka usein leimaavat laihduttajaa, ja jotka tavalla tai toisella sabotoivat laihdutusyritystä ja nakertavat laihduttajan minäkuvaa.

Mustavalkoisuus

Ruoka-aineet ovat joko kiellettyjä tai sallittuja. Säännöt ovat ehdottomia. ”Noudatan joka päivä laihdutusohjelmaa.” Tai: ”Tästä lähtien en enää koskaan syö kuuden jälkeen illalla mitään.”

Sen kerran kun ei ihan joka päivä noudatakaan ohjelmaa tai syö kymmentä yli kuusi yhden omenan, peli on menetetty. Laihduttaja pettyy itseensä, syyttää itseään epäonnistumisesta, ja pahimmillaan jättää laihduttamisen sikseen.

Harmaan sävyt antavat mahdollisuuden joustaa. Jos on onnistunut noudattamaan uutta ruokavaliotaan ainakin useimmiten, on onnistunut. Tyytyväinen laihduttaja haluaa jatkossa tsempata vielä paremmin.

Huonommuuden tunne

Olen aiemminkin epäonnistunut laihdutusyrityksissäni. Olen varmaan jotenkin huono ihminen, laiska ja saamaton. Varmasti nytkin epäonnistun.”

Yleinen kielteinen suhtautuminen lihavuuteen jäytää itsetuntoa. Lihavat itsekin saattavat aliarvioida itseään tai arvottaa hyvyyttään painon kautta. Huono itsetunto taas heikentää kykyä muuttaa elämäntapoja.

Lihavat ihmiset eivät ole sen heikkoluonteisempia tai muilta henkisiltä kyvyiltään heikompia kuin muut.

Jos joku menee pieleen, kaikki menee pieleen

Satutin nilkkani juostessani. Nyt koko loppulaihdutus on varmasti tuhoon tuomittu.”

Tällaisen ajattelun siivittämänä aloitetaan sarja epäonnistumisia. Pieleen mennyt liikuntaharrastus saa seurakseen pieleen menneet ruokatottumukset.

Älä hätäile! Onnistut varmasti jossain ja nilkkakin paranee ajan myötä.

Unohtuu kokonaisuus, keskitytään yhteen huonoon asiaan

Eilen sorruin ottamaan kakkua, jota työkaveri tarjosi syntymäpäivänsä kunniaksi.”

Kakun ottaminen työkaverin kunniaksi on normaalia, eikä siitä tullut energiamäärä pitkällä tähtäimellä hetkauta, jos kokonaisuus on muuten hallinnassa.

Katastrofisaatio

Se baari-ilta oli täydellinen katastrofi! Sain varmasti 1000 kcal ylimääräistä!”

Vaikka olisikin saanut 1000 kcal ylimääräistä energiaa, sen tuoma painonnousu (150 g) ei kenenkään painonhallintaa tuhoa.

Lipsahdus vs. repsahdus

Sinä iltana repsahdin kerta kaikkiaan täydellisesti!”

Väärin. Se oli senkertainen lipsahdus, joka on täysin eri asia kuin lopullinen repsahtaminen.

Suurentelu ja pienentely

Kauheaa, söin tänään palan suklaata”
”No, eihän siinä mennyt kuin yksi levyllinen, mitäpäs pienistä.”

Laitetaan asiat oikeaan mittakaavaan. Ei petkuteta itseä eikä muita suuntaan eikä toiseen.

Hankalan olon hakeminen

Jostain kumman syystä toiset lihavat ihmiset ruoskivat itseään ja ajattelevat, etteivät ansaitse onnistumisia tai iloja. Epäonnistumisista kyllä syytellään itseä, mutta jos onnistuu, niin siitä ei tohdita ottaa kunniaa.