Ruskea rasva on rasvatyyppi, joka polttaa energiaa ja glukoosia tuottaakseen lämpöä. Tällaista rasvaa on monilla eläimillä sekä myös ihmisvauvoilla. Aikuisilla sitä on vähänlaisesti.
Nyt julkaistut tutkimustulokset perustuvat kokeeseen, jossa 55 vapaaehtoisen koehenkilön vatsan rasvakudoksista otettiin kudosnäytteet kesällä ja talvella. Näin tutkijat toivoivat näkevänsä miten ympäristön lämpötila vaikuttaa rasvaan.
Kun tutkijat vertasivat näitä kudosnäytteitä ja etsivät niistä ruskean rasvan kehittymiseen viittaavia geenimerkkejä, he havaitsivat merkkiaineita 2–3-kertaa enemmän talvisin. Merkkiaineet lisääntyivät kuitenkin vain normaalipainoisilla osallistujilla. Tutkijat epäilevät tämän johtuvan ylipainoon ja lihavuuteen liittyvistä tulehdustiloista.
Toisessa kokeessa tutkijat pyysivät 16 osallistujaa pitämään jääpussia reitensä päällä 30 minuutin ajan ja ottivat sen jälkeen reisistä koepalat. Tässäkin kokeessa ruskean rasvan geenimerkkiaineet kohosivat kylmäaltistuksen jälkeen.
Yhdysvaltalaisten havainnot viittaavat ihmisen rasvakudosten reagoivan ympäristön lämpötilaan samalla tavalla kuin monien eläinten ja että lihavuuteen liittyvä tulehdustila estää tätä prosessia. Valkeaa rasvaa on ihmisen kehossa ainakin tuhatkertaisesti enemmän kuin ruskeaa rasvaa, joten vähäinenkin lisäys valkean rasvan energiankulutuksessa voi olla merkittävä. Jos prosessia opitaan jäljittelemään esimerkiksi lääkkeiden avulla, se saattaa myös auttaa lihavuuden vähentämisessä.
Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä.
Lähde: Uutispalvelu Duodecim
