Toisin kuin usein luullaan, elimistö ei panttaa varastorasvoja koskaan täysin, vaan niitä vapautuu ja hajoaa vereen joka sekunti. Osa pakataan saman tien takaisin, jos niille ei ole käyttöä. Elimistö tekee tällaista hukkatyötä kaiken varalta. Koskaan ei tiedä millaisia energiatarpeita voi tulla eteen. Vapaat rasvahapot ovat heti valmiina käytettäväksi.
Liikkuvat lihassolut pitävät aivojen tapaan eniten sokerista, koska sitä on helpoin muuttaa energiaksi. Siinä sivussa palaa kuitenkin myös kokoajan rasvaa, ja mitä kauemmin rasitus kestää, sitä suuremmaksi rasvan osuus muodostuu. Liikunnassa ei siis ole mitään aikarajaa, jonka jälkeen rasva alkaa palaa, vaan se palaa koko ajan. Parin tunnin reippaan rasituksen jälkeen suurin osa lihasten tarvitsemasta energiasta otetaan rasvasta.
Rasvavarastot siis tyhjenevät koko ajan, lukuun ottamatta ehkä hetkiä isompien aterioiden jälkeen, jolloin veressä on riittävästi ruoasta saatua sokeria ja rasvaa suoraan käytettäväksi. Varsinkin yö on varsinaista rasvanpolttoaikaa.
Matka ratkaisee, ei vauhti
Verensokerista riittää lihaksille energiaa muutaman minuutin juoksupyrähdykseen ja maksan ja lihasten sokerivarastoilla jaksaa juosta parikymmentä kilometriä. Lihasten proteiineista muodostetun sokerin käyttö taas kestää useita päiviä, ennen kuin elimistä ymmärtää lopettaa lihasten hajottamisen ja tyytyy kokonaan varastorasvaan.
Liikkumisen rasitusastetta pohdittaessa puhutaan paljon rasvanpolttosykkeestä. On totta, että tietyllä tasolla liikuttaessa rasvan polton suhteellinen osuus kuluvasta energiasta on suurimmillaan, mutta kovempaakaan rasitusta ei tarvitse pelätä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa rasvaa palaa nimittäin liikunnan aikana, toisessa liikunnan jälkeen. Lopputulos on aikalailla sama – matka siis ratkaisee, ei vauhti.
Hyvin rauhallinen käyskentely taas ei kuluta paljon rasvaa, mutta sillä voi olla vaikutusta vireyteen ja toimintakykyynkin. Liikunta siis polttaa rasvaa ensiaskelista alkaen, eikä liikunnan teho sinällään vaikuta rasvan palamiseen. Liikunnan vaikutus rasvan palamiseen on pidemmällä aikavälillä suoraan suhteessa liikunnan energiankulutukseen.
Laihduttajan ei oikeastaan kannata edes miettiä, polttaako elimistö rasvaa vai hiilihydraatteja. Kaikki kalorit on kuitenkin poltettava yksi toisensa jälkeen, jos aikoo saada painon laskemaan. Kun yksi kilo kertyy 7000 kilokalorin varastoitumisesta, 500 kalorin päivittäinen energiavaje saa painon vähenemään keskimäärin puoli kiloa viikossa.
Lähde: Keventäjän kirja
