– Voisi sanoa, että eniten liikunnasta hyötyvät ne ihmiset, joilla on suurin perinnöllinen alttius lihoa. Aktiivinen liikkuminen näyttää muuttavan lihavuudelle altistavien geenien toimintaa siten, että niiden lihottava vaikutus heikkenee. Tässä on kysymys geenien ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta, sanoo lääketieteen lisensiaatti Linda Mustelin.
Väitöstyössä tutkitaan nuorten aikuisten lihavuutta, fyysistä aktiivisuutta ja kestävyyskuntoa.
Tutkimus osoitti, että liikunta vähensi perinnöllisten tekijöiden vaikutusta painoindeksiin ja vyötärönympärykseen. Perinnöllisillä tekijöillä oli myös suuri merkitys yksilöiden välisten liikuntaerojen selittäjinä. Lihavuus heikensi kestävyyskuntoa, lisäsi insuliiniresistenssiä ja heikensi solujen mitokondrioiden energiantuotantoa.
Urheilun ja lihavuuden käänteinen yhteys samoin kuin urheilun ja kestävyyskunnon yhteys selittyivät suurelta osin yhteisillä perinnöllisillä tekijöillä.
– Liikuntaeroihin vaikuttavista perintötekijöistä ei vielä tiedetä kovin paljon. Periytyvät fyysiset ominaisuudet – esimerkiksi se, miten helposti kunto kasvaa – voivat tehdä liikunnasta toisille miellyttävämpää kuin toisille, mutta myös periytyvillä luonteenpiirteillä on merkitystä. Todennäköisesti on kysymys hyvin monitekijäisistä yhteyksistä, Mustelin arvioi.
Tykkää Keventäjistä Facebookissa!
