Ensimmäiset kerrat. Ne jäävät parhaiten mieleen, koska niihin liittyy jännitystä, odotusta, toiveita ja uuden viehätystä. Enkä puhu nyt välttämättä mistään elämän mullistavimmista ensimmäisistä kerroista, vaan ihan tavallisista arkielämän tilanteista ja muutoksista, rutiineista poikkeamisesta. Minulle ne ovat vaikkapa tutun aamupalan vaihtaminen toiseen tai uuden liikuntalajin kokeilu.
Elämän myötä uraudumme helposti. Minä ostan kaupasta aina samat ruuat, kuljen samoja reittejä ja juoksulenkkejä, laitan hiukseni aina samalla tavalla, matkustan tuttuihin paikkoihin. Rutinoidun helposti myös ajatuksissani ja asenteissani. Kunnes havahduin, etten ollut pitkään aikaan tehnyt tai kokenut mitään ensimmäistä kertaa.
Kyllä minä muistan, miltä ensirakkaus, äidiksi tulo ensi kertaa, ensimmäinen kerta lentokoneessa, joogatunnilla, uudessa ravintolassa tai maassa tuntui. Miltä näytti kevään ensimmäinen tulppaani tai miltä maistui ensimmäinen ulkona syöty aamupala pitkän talven jälkeen.
Jokin aika sitten, aloin tietoisesti etsiä elämääni uusia ensikertoja. Kokeilla uutta ruokalajia, joogaohjaajaa, tapaa matkustaa, hymyillä vastaantuleville tai vaihtaa ruokakauppaa. Päätin heittäytyä uusiin, jännittäviinkin tilanteisiin silläkin uhalla, ettei minulla ollut niistä aiempia (hyviä) kokemuksia.
Jouduin jopa ponnistelemaan irti tutuista rutiineistani. On helpompi pysyä omalla mukavuusalueella. Olen viime vuosina kyseenalaistanut monia omia toimintamallejani niin puolisona, naisena, äitinä, työntekijänä, kuin ihmisenäkin. Olen päättänyt heittäytyä enemmän ja ottaa myös (läheiseni huomioiden) enemmän riskejä ja kokeilla uutta. Ensimmäisiä kertoja onkin alkanut tulvia elämääni urakalla.
Nämä pienet muutokset johtivat pikkuhiljaa isompiin muutoksiin: Personal traineriksi opiskelu aikuisiällä, liikuntaryhmien ohjaaminen, oman treenikonseptin kehittäminen, opettajan vakityöstä poishyppääminen ja täysin uudenlaisen työn aloittaminen. Bloggaaminen ja kirjan kirjoittaminen. Nämä ovat isoja muutoksia, isoja ekoja kertoja, jotka ovat taas tuoneet mukanaan lukemattomia pienempiä mikrotason ensimmäisiä kertoja.
Olen saanut valtavasti onnistumisen kokemuksia, mutta toisaalta olen myös oppinut käsittelemään paremmin pettymyksiä. Uuden edessä kun kaikki ei menekään aina putkeen ja samaa vanhaa tututtua rataansa. Ensimmäiset kerrat yksin matkoilla tai palavereissa, ja pärjääminen uusien ihmisten kanssa ja uusissa työtehtävissä ovat kuitenkin vahvistaneet itsetuntoani.
Ekat kerrat tuntuvat kutkuttavilta: jännittäviltä, uusilta ja kiehtovilta. Ne tuovat muutoin tasaiseen elämääni arvokasta sisältöä. Tällä viikolla tein nopean spontaanin päätöksen lähteä ensiviikolla joogalomalle Italiaan. Yksin. Kuljin myös uutta reittiä töihin, päätin kokeilla uutta lounaspaikkaa ja sain elämäni ensimmäisen kirjan sisällysluettelon valmiiksi.
Haluan jatkossakin pitää tasaisen elämäni tasaisena, draamaa en kaipaa. Mutta rutiinien järkyttäminen silloin tällöin tekee hyvää. Oli sitten kyse vanhan treenin vaihtamisesta uuteen, tai auton sijasta pyörän selkään hyppäämisestä työmatkalla.
Uuden edessä aistit terävöityvät, keho alkaa kuunnella, ja aivot tehdä pysyviä muistijälkiä elämän uusista ensimmäisistä kerroista. Olen kokenut olevani elossa joka päivä ilman, että minun on tarvinnut vaihtaa koko elämäni suuntaa, puolisoa tai muutakaan sellaista, jonka haluankin pysyvän elämässäni samanlaisena, ihan sen loppuun asti.
<3 Anna
