Saamaton ei ole laiska – Aikaansaamattomuus on inhimillistä (mutta ärsyttävää)!

Anna Saivosalmi
Kirjoittaja Anna Saivosalmi

Pitäisi maksaa laskut/tehdä kotitreeni/tarttua töihin/siivota vaatekaappi. Siinä muutamia asioita, joita olen tänään ajatellut tekeväni. Mutta kuinka ollakaan kello tikittää jo pitkällä iltapäivässä, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaakaan näitä tehtäviä. Sen sijaan, että tekisin, mitä oli ajatellut tehdä, vetkun somessa ja tarkistan viidettä kertaa Facebookin uutisvirtaa. Huoh. Tähän on saatava muutos.

Aikaansaamattomuuteen ja vetkutteluun liittyvä ”pitäisi sitä ja pitäisi tätä” ajattelu on turhauttavaa. Itseasiassa tekemättömien asioiden jahkailu kuluttaa ihan hurjasti energiaa. Usein jopa enemmän kuin itse tekeminen.

Minulle on käynyt monesti niin, että olen lykännyt laskujen maksamista (joka jostain syystä on minulle äärettömän vaikea tehtävä!), ja piehtaroinut tuskissani illalla sängyssä, kun muistan, että homma jäi tänäänkin tekemättä. Saatan siis käyttää turhaan ajatuskapasiteettiani, murehtia ja ahdistua asiasta, jota en vain saanut aloitettua. Taaskaan.

Mikä aloittamisessa on niin vaikeaa?

Mikä siinä aloittamisessa ja ryhtymisessä sitten on niin vaikeaa? On totta, että mielekkään ja minulle iloa tuottavat asiat eivät useinkaan jää tekemättä, vaikka on toki poikkeuksiakin. Tykkään esimerkiksi treenata, mutta silti lähteminen tai aloittaminen saattavat tökkiä. Useammin kuitenkin ikävät asiat jäävät tekemättä. Tämä on inhimillistä. Meillä ihmisillä on taipumusta vältellä ikäviä tehtäviä. Olemme siinä suorastaan taitavia.

Onko vetkuttelu ja aikaansaamattomuus sitten laiskuutta? Kun ei taaskaan saanut lähdettyä salille tai luettua työpapereita? Ei sentään. Laiskuus on joskus oikein hyvä asia. Laiskottelu on mukavaakin! Aikaansaamattomuus sen sijaan aiheuttaa negatiivisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja häpeää.

Vetkuttelu kuriin – vinkit aikaansaavuuteen

Tässä muutamia keinoja, joilla olen saanut suitsittua itseäni kun aikaansaamattomuus vaivaa.

  • Olen ottanut tavaksi tehdä itselleni työpäivän varalle listoja asioista, jotka ainakin pitää saada tehdyksi kyseisenä päivänä. Tämä on konkretisoinut tavoitteita, ja olen totta tosiaan saanut enemmän aikaan. Mikään ei estä kirjoittamasta listalle muitakin asioita, jotka vaatisivat aloittamista ja ryhtymistä: käy lenkillä, osta kaupasta marjoja, vihanneksia ja pähkinöitä, sovi salitreffit ystävän kanssa jne.
  • Olen myös alkanut muistuttaa itseäni siitä, että (ikäväkin) homma on itseasiassa nopeasti tehty. Palkitsen itseni kahvitauolla ja naistenlehdellä, kun olen saanut laskut maksettua.
  • Vältän myös multitaskaamista, eli keskityn yhteen asiaan kerrallaan. Silloin saan asennoiduttua tehtävään myönteisemmin. Kun sohii sinne tänne, ei missään tule valmista.
  • Käytän tarvittaessa tomaattitekniikkaa. Katson kellosta aikaa ja päätän, että syvennyn tehtävään 25min. Ajan loputtua, pidän viiden minuutin tauon, jonka jälkeen siirryn takaisin tehtävän pariin, mikäli se on vielä kesken.

Tärkeää on myös luottamus siihen, että pystyy suoriutumaan tehtävästä, sekä se, että opettelee sietämään epämiellyttäviäkin tunteita. Ei se hikilenkki tai laskujen maksaminen välttämättä houkuta, mutta voin päättää, että ne on vain tehtävä.

Sen sijaan, että pakenisin somen kivoihin kommentteihin ja tykkäyksiin tunnen onnistumista ja tyytyväisyyttä siitä, että sain asiat hoidettua. Olen myös opetellut laskemaan rimaa. Ei kaikkea tarvitse tehdä täydellisesti. Vähempikin riittää.

<3 Anna

Vastaa

Kirjoita haku ja paina Enteriä

Liity 125 000+ tilaajaamme

Liity 125 000+ tilaajaamme

Tilaa ilmainen uutiskirjeemme nyt ja saat 20% alennuksen keventäjien jäsenyydestä. Saat säännöllisesti sähköpostiisi asiantuntijatietoa, käytännön vinkkejä ja erikoistarjouksia. 

Kiitos, että tilasit Keventäjän kirjeen! Tarkista vielä sähköpostisi ja vahvista liittyminen.

Pin It on Pinterest