Olen ollut elämässäni erilaisilla laihdutuskuureilla, niin kuin moni muukin. Parikymppisenä havahduin siihen, että aktiivisen urheiluharrastuksen jäätyä kilot alkoivat kertyä. Päätin muuttaa asian, ja aloin nipistää energiaa ruuasta. Olin tietämätön, ja pudotin syömäni kalorit liian alas.
Kitudieetillä paino putoaa – kunnes taas kohoaa
Paino kyllä putosi, ja vauhdilla. Ongelmana oli se, että jaksoin kaalisopalla ja muulla hyvin kevyellä ravinnolla jotenkuten arkipäivät, mutta romahdus seurasi viikonloppuna. Nälkä oli niin suuri, että ahmin leipää ja herkkuja kaksin käsin. Morkkis viikonloppujen jälkeen oli aina suuri. Paino heilui edestakaisin paasto- ja mättökausien välillä. Olin pettynyt. En pystynytkään noudattamaan kitudieettiäni, ja silti laihduttaminen hallitsi ajatuksiani.
Laihduttamisen jatkuva ajattelu loppui hyvästä syystä. Aloin odottaa esikoistani. Paino nousi raskauden aikana, ja hyvä niin. Kun esikoinen oli vielä vauva huomasin, että toinen lapsi teki tuloaan. Seuraavat vuodet menivät muissa hommissa, kuin omia kiloja ihmetellen.
Päätös tehdä asiat toisella tavalla
Lasten hieman kasvettua katse siirtyi jälleen lapsista omaan itseeni. Kaipasin omaa aktiivista ja sporttista kehoani ja energistä oloa. Tällä kertaa päätin tehdä asiat eri tavalla kuin kaksikymppisenä. En alkanut näännyttää itseäni liian vähäkalorisella ruualla, päinvastoin. Päätin, etten laihduta, vaan lisään ruokaani kasviksia, marjoja, hedelmiä, kuituja ja hyvää proteiinia ja rasvaa. Lisäsin myös liikuntaa: arkiliikettä ja kotitreeniä.
Suurin muutos tapahtui mielessäni: Minun ei tarvitse väenvängällä laihduttaa, vaan pyrin kohti parempaa oloa ja hyvinvoivaa kehoa. Muutin ruokailu- ja liikuntatottumuksiani pikkuhiljaa. Aloin nauttia aamupalan, jossa oli proteiinia, hiilihydraatteja ja hyviä rasvoja. Usein tämä oli esimerkiksi rahkaa, marjoja/hedelmää ja pähkinöitä tai kaurapuuroa, marjoja ja keitetty kananmuna. Söin 5 kertaa päivässä, enkä pitänyt itseäni nälässä.
Kun lopetin laihduttamisen, saavutin pysyvän painon
Laihduttaminen ei pyörinyt mielessäni jatkuvasti, vaan pyrin keskittymään hyviin valintoihin päivästä toiseen. Päätin muodostaa itselleni uudet ruokarutiinit. Minulle selvisi, että olin aiemmin kerännyt itselleni nälkävelkaa syömällä liian vähän. Tämä kostautui ahmimisella viikonloppuisin. Minulle selvisi myös, että meillä ihmisillä on tietty säädelty biologinen normaalipaino, johon keho pyrkii hakeutumaan, ja tätä vastaan on vaikea taistella.
Ymmärsin, että saavuttaakseni normaalipainon, joka minulle ominainen, ei minun tarvitse tehdä sirkustemppuja. Minun pitää lopettaa laihduttaminen ja keskittyä sen sijaan tekemään itselleni hyvää. Olen nyt pysynyt suurin piirtein samassa painossa noin kymmenen vuotta. Jojoilu ja painon rajut vaihtelut ovat jääneet taakse.
Kun lopetin laihduttamisen, loppui myös lihominen. Saavutin pysyvän painon. Tämä ei vaatinut pikadieettejä, vaan kuukausien pituisen jakson uusien tapojen opettelua ja toistamista. Harjoittelin valintojen tekemistä, ja tarpeeksi syömistä niin kauan, että ne alkoivat tulla selkäytimestä. Harjoittelen toki edelleen, mutta olen sallivampi. En soimaa itseäni herkkuhetkistä, koska nekin kuuluvat minun elämääni.
Jojoilua ja kituuttamista en kaipaa. On ihanaa, kun voi keskittyä elämiseen ja hyvää tekevästä ruuasta nauttimiseen, painon jatkuvan kyttäämisen sijasta.
<3 Anna
