Omat vanhempani ovat ikäisekseen erinomaisessa kunnossa. Nämä eläkeläiset treenaavat paikallisella kuntosalilla: käyvät yhdessä spinningissä ja joogassa. He pyöräilevät, kävelevät ja käyvät säännöllisesti uimassa. Huikeita lähes seitsemänkymppisiä, sanon minä.
Äitini on aina pitänyt itsestään hyvää huolta ja näyttänyt tätä esimerkkiä minullekin. Hänen kauttaan kiinnostuin kauniista vaatteista, terveellisestä syömisestä ja liikunnan tärkeydestä. Pienenä tyttönä ihailin hänen huulipuniaan ja katselin hämmästellen hänen nuoruuden kuviaan: minun äitini on ollut ihan älyttömän kaunis! Ja niin on vieläkin.
Äiti ja minä mökillä.
Kuinka moni hänen ikäisensä liikkuu päivittäin, pukeutuu tyylikkäästi ja nuorekkaasti, käy marja- ja sienimetsällä, matkustelee ja kaffettelee isäni kanssa kävelylenkeillään jokirannassa. Äiti on esikuva, jollaiseksi itsekin haluan tulla. Kun katson omia vanhempiani, erityisesti äitiäni, ymmärrän, miksi minun täytyy pitää itsestäni hyvää huolta juuri NYT, ei vasta vuoden päästä. Minäkin haluan olla yhtä hyvinvoiva, vielä heidän iässäänkin.
Viikko sitten vanhempani lähtivät matkoille, rantalomalle Kreikkaan. Ennen lomaa äitini kävi meillä tekemässä vielä viikottaisen siivouksen ja isäni pesemässä ikkunat. Luitte oikein: eikö ole käsittämätöntä! Heiltä saa myös aina apua lastenhoidossa tai harrastuskuskauksissa, asuvathan he melkein naapurissa. Lastenlapset ovat heille aina tervetulleita.
Yhdessä treenaamassa viime kesänä mökillä.
Tiedän, ettei kaikilla ole samanlaista tukiverkkoa ja vanhempia, jotka auttavat kaikin mahdollisin tavoin. Tiedän, että monien vanhemmat ovat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa, ettei heidän voimansa riitä lastenlapsien kaitsemiseen. Olen monesti sanonut äidilleni, että meidän pyyntöihimme voi AINA myös vastata kieltävästi, jos sillä hetkellä ei jaksa/pysty tai halua lapsiamme hoitoon ottaa. Kieltäviä vastauksia on kuitenkin tullut äärettömän harvoin.
Matkat niin Suomessa, kuin ulkomaillakin ovat aktiivisten vanhempieni henkireikiä ja rentoutumispaikkoja. Tällä kertaa, heidän Rhodoksen lomansa aikana, kuitenkin huolestuin. Viikon matkalta ei kuulunut pihaustakaan, ei edes perinteistä ”Perillä ollaan. Terkkuja!” –tekstiviestiä. Hädissäni kyselin veljeltäni, oliko hän kuullut isästä ja äidistä mitään. Ei ollut.
Äiti.
Erilaiset ajatukset risteilivät päässäni. Ajattelin, että he olivat unohtaneet kännykkänsä lentotilaan ja siksi heihin ei saanut yhteyttä. Se olisi heidän tapaistaankin. He kun eivät puhelimillaan tai somessa pyöri. Toinen vaihtoehto oli, että jotain oli sattunut: puhelimet hävinneet, varastettu tai jotain vielä pahempaa..
Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ehkä he vain tarvitsevat rauhansa. Kotona he kokevat, ehkä alitajuisestikin, että heidän tulisi olla lasten ja lastenlasten tavoitettavissa ja aina valmiita auttamaan. Matkoilla voi huoahtaa ja rentoutua, keskittyä vain itseensä ja toisiinsa. Eläkkeellä niin kuuluukin voida tehdä, koska silloin on vihdoin aikaa. Mutta uskon, että hyväkuntoisena ja terveenä sekin on paljon nautinnolisempaa.
Äiti liikkuu paljon.
Ehkä he halusivat vaan irti arjesta ja nollata kunnolla, eivätkä edes muistaneet, että jollekin pitäisi ilmoittaa, missä tällä hetkellä mennään. Tietysti joku kiva kuva rantsusta olisi hyvä lähettää tänne koleaan Suomeen, jotta tietäisimme, että siellä on kaikki hyvin. Näin ne asetelmat sitä paitsi kai pikkuhiljaa kääntyvät: lapset ovat alkaneet huolehtia ja huolestua vanhemmistaan. Toivon heille kuitenkin vielä monia terveitä ja aktiivisia vuosia, sekä mielenkiintoisia ja rentouttavia matkoja jatkossakin.
<3 Anna
P.S. Vanhempani palasivat matkaltansa hyväkuntoisina ja levänneinä. Minun huoleni oli siis arvattavasti täysin turha.
P.P.S. Äitienpäivänä haluan vielä kiittää sinua Äiti. Olet ollut minulle paras äiti. Rakastan sinua.
Matka taisi olla melko rentouttava.
