Työikäisten ylipaino ja lihavuus on lisääntynyt Suomessa viime vuosiin saakka, ja tällä hetkellä suurin osa Suomen työssä käyvästä väestöstä on ylipainoisia. Lihavuus on yhteydessä useisiin pitkäaikaissairauksiin sekä lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu lihavuuden olevan yhteydessä myös työkykyongelmiin, mutta toistaiseksi näitä yhteyksiä on tutkittu melko vähän isoilla aineistoilla.
LL Eira Roos tutki väitöstyössään työolosuhteiden, työntekijöiden painon ja painonvaihteluiden sekä työkyvyttömyyden välisiä yhteyksiä. Roosin väitöstyö on osa Helsingin kaupungin työntekijöiden vuonna 2000 käynnistynyttä terveystutkimusta (Helsinki Health Study).
Tutkimusaineisto koottiin vuosina 2000–2002 Helsingin kaupungin 40–60 -vuotiaille työntekijöille postitetulla kyselyllä (vastaajia N=8960) sekä vuonna 2007 tehdyllä seurantakyselyllä, joka lähetettiin kaikille ensimmäiseen kyselyyn vastanneille (vastaajia N=7332). Kyselyissä kerättiin tietoa muun muassa työntekijöiden terveydestä, sosiodemografisista tekijöistä sekä työoloista. Kyselytutkimuksissa saadut tiedot yhdistettiin aineistoon, joka on kerätty Helsingin kaupungin työntekijöiden terveystarkastuksista vuosina 2000–2002 sekä kaupungin sairauspoissaolorekistereiden ja Eläketurvakeskuksen työkyvyttömyyseläkerekistereiden tietoihin.
Tutkimuksessa huomioitiin laajasti sekoittavat tekijät vakioimalla tuloksia muun muassa terveyskäyttäytymisen, aiemman terveyden, työolojen ja toimintakyvyn suhteen.
Noin neljäsosalla tutkimukseen osallistuneista työntekijöistä paino nousi merkittävästi 5–7 vuoden seuranta-aikana. Suurin osa tutkituista työolosuhteista ei ollut yhteydessä painonnousuun. Heikko yhteys merkittävään painonnousuun havaittiin yötyöllä sekä sellaisella työllä, jossa altistuttiin haitallisille aineille tai koettiin fyysisen väkivallan uhkaa. Työstressin yhteys painonnousuun oli vähäinen.
Lihavuus lisäsi sairauspoissaolojen – erityisesti pitkien sairauslomien – riskiä. Pysyvän lihavuuden lisäksi sairauslomien riskiä nostivat myös sekä painon nousu että lasku. Lihavuus oli yhteydessä erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksista aiheutuneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta lisäsi lievästi myös mielenterveyssyistä sekä muista syistä eläköitymisen riskiä. Kun tutkimuksessa huomioitiin työolot, toimintakyky sekä aiempi terveys, lihavuuden yhteys sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin heikkeni jonkin verran.
– Tämä tutkimus toi esiin, että painonnousu on yleistä keski-ikäisillä työntekijöillä ja että tutkittujen työolojen yhteys painonnousuun oli heikko tai puuttui kokonaan. Lisäksi tutkimus toi esiin, että painonnousu ja lihavuus olivat selkeästi yhteydessä tilapäiseen ja pysyvään työkyvyttömyyteen. Painonnousun ja lihavuuden ehkäisy ja hoito ovat siten tärkeitä sekä työterveyshuollossa että koko perusterveydenhuollossa, Roos summaa tutkimuksen tuloksia.
Roos painottaa kuitenkin, että lihavuuteen yhdistyvien työkykyongelmien käsittely ei saa johtaa työntekijöiden eriarvoiseen kohteluun eikä leimaantumiseen.
– Terveyden säilymistä tukeva ja terveyttä edistävä työpaikka lisää todennäköisesti työhyvinvointia ja auttaa vähentämään työkyvyttömyyden kustannuksia. Terveyttä edistäviä toimia työpaikalla voivat olla esimerkiksi työtapojen kehittäminen, työmatkaliikunnan tukeminen sekä panostaminen terveelliseen työpaikkaruokailuun ja terveisiin työaikoihin.
STT – Helsingin yliopisto
