Astuin pitkästä aikaa vaa’alle. Ai kamala. Kaksi kiloa on tullut ihan huomaamatta. Alkaako tästä alamäki? En kelpaa enää hyvinvointialalle esikuvaksi ja malliksi lehden jumppaohjeisiin?
Pitääkö minun, personal trainerina, Keventäjien valmentajana ja hyvinvointibloggaajana olla täydellisen hoikka, timmi ja hyvänkuntoinen? Mitä, jos lihonkin? Olenko enää uskottava?
Tällaisia kysymyksiä tulee pohdittua silloin tällöin. Ja kyllä, ihan tosissaan.
Liikunta- ja hyvinvointi-, miksei terveysalallakin, työskentelevien ulkonäköpaineista on käyty keskustelua säännöllisesti tyyliin: voiko jumppaohjaaja olla ylipainoinen? Tai voiko personal trainerilla olla vatsamakkaroita? Entäs sairaanhoitajat ja lääkärit sitten? Tuleeko heidän olla terveyden peri- ja esikuvia?
Joskus tulee pohdittua, pidetäänkö blogistani, kuvistani tai videoistani enää, jos en näytä siltä, että rasvaprosenttini on tarpeeksi alhainen ja lihakset erotuvat selvästi? Kuulostaa hölmöltä, ainakin näin kirjoitettuna.
Moni ajattelee, että liikunta-alalla tulee näyttää siltä, mitä myy: hyvinvoivalta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kehon muoto kerro hyvinvoinnista välttämättä pätkääkään tai ainakaan koko kuvaa. Normaalipainoinen tai pyöreämpi voi olla paljon hyvinvoivempi, liikunnallisempi, terveempi ja parempikuntoisempi, kuin hoikka tai vallitsevien fit-ihanteiden mukainen.
Terveiden elämäntapojen omaaminen ei tarkoita automaattisesti ihannevartalon omistamista. Mikä sitäpaitsi on ”ihannevartalo”?
Siksi ajattelen, että minun kahden, kolmen tai viiden kilon painonlisäykseni on tässä kontekstissa yksi hailee. Toki myönnän, että alana varmasti tämä omani asettaa tiukempia normeja, kuin moni muu ala. Vai asetammeko me nämä normit ja vaatimukset itse itsellemme?
Minun ei tarvitse olla täydellinen, eikä kuvieni tarvitse näyttää täydellisiltä. Ajattelen jopa, että elämänmakuiset, arkiset ja todelliset kuvat, virheineenkin, ovat mielenkiintoisempia, kuin virheettömät, muokatut ja täydellisyyttä hipovat kuvat. Sama pätee myös ihan oikeassa elämässä, oikeiden ihmisten kanssa. Persoonallisuus, itsevarmuus ja erilaisuus inspiroivat.
Aitous, elämänmakuisuus ja realistisuus näyttäisivät olevan trendejä myös yleisemmin. Maailman suurimpiin kuvapankkeihin kuuluva Getty tietää kertoa, että kuvapankin naisten esittämissä kuvissa on tapahtunut vuosien saatossa muutoksia: Myös mainonnan, markkinoinnin ja muodin saralla ollaan menossa entistä realistisempien ja aidompien kuvien suuntaan.
Kehopositiivisuuden sanoma on nyt erityisen trendaava: hakusanat ”unfiltered” on noussut 219 prosenttia viime vuoden aikana, ”authenticity” 104 prosenttia ja ”real life” 99 prosenttia.
Minä voin siis olla kahden kiloni kanssa ihan rauhassa. Ne eivät tee minusta huonompaa esikuvaa, valmentajaa tai personal traineriä. Ne tekevät minusta ihmisen, siinä missä muutkin ovat. Ja aitoihin ihmisiin ja naisiin haluan itsekin samastua.
<3 Anna
