Käteni työntyy lyhyen ajan sisään jo kolmannen kerran kotikeittiössämme olevan ns. herkkulaatikon syvyyksiin. Sujautan kourallisen suklaata nopeasti suuhuni ja pureskelen. Nielen edes sen kummemmin miettimättä ja maistelematta, ja jatkan touhujani.
Olen jo jonkin aikaa kiinnittänyt tietoista huomiota syömiseeni, erityisesti syömistilanteisiin. Olen halunnut seurata syitä, eli motiiveja sille, miksi syön. Syönkö nälkääni, vai sittenkin jostain muista syistä? Olen yllättynyt havainnoistani. Olen huomannut, että syömistäni ohjaavat ainakin kolme eri asiaa: nälkä, mielihalut ja tunteet.
Nälkä saa syömään ruoka-aikoina
Syöminen on perustavanlaatuinen tarve hengissä säilymisen kannalta. Syön useimmiten nälkääni suunniteltuina ruoka-aikoina: aamiaisella, lounaalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Ateriani ovat tällöin usein monipuolisia, laadukkaita ja terveellisiä.
Sen sijaan on ollut mielenkiintoista huomata, miten mielihalut ja erilaiset tunteet vaikuttavat syömiseeni näiden ns. virallisten ruoka-aikojen ulkopuolella.
Olenko tosiaan näin mielihalujeni vietävissä?
Mielihalut ohjaavat erityisesti makeansyöntiäni. Otan työpaikan suklaakonvehtirasiasta kaksi suurikokoista konvehtia, vaikka kotona en edes koskisi näihin suklaisiin, en nimittäin erityisemmin pidä suklaakonvehdeista. Päivällisen jälkeen tai illalla tekee mieli vielä jotain makeaa ja huomaan syöväni lasten karkkipussin jämiä, kuin autopilotilla.
En haluaisi myöntää, että olen niin impulssieni vietävänä, hetkellisten mielihalujen ohjailtavana. Mikä minut saa mutustamaan, vielä usein ilman nautintoa, sokerimössöä ja lisäaineita? Yleensä harkitsen tekemisiäni ja pohdin tekojeni seurauksia. Miksi herkkujen syöminen sitten hujahtaa niin helposti överiksi ja jälkikäteen kaduttaa, kun vatsa kipeytyy.
Minua on auttanut jo pelkästään mieluhalujeni tunnistaminen. Tekeekö minun ihan oikeasti mieli tuota suklaakonvehtia, vai otanko vain, koska joku nyt sattuu tarjoamaan työpaikan kahvihuoneessa viime joululta jääneitä herkkuja? Samoin mietin kaupassa ennen kuin lappaan herkkuja liukuhihnalle. Haluanko varmasti kantaa näitä kotiin, sinne herkkulaatikoomme, tietäen, että sitten käyn niitä sieltä salaa lapsilta napsimassa? Näiden tilanteiden tiedostaminen on ollut tuloksellista.
Seuraan mielihalujani ja, jos vakuutun siitä, että todella tahdon ottaa lisää kakkua, karkkia, sipsejä tai pullaa, otan. Jos sen sijaan huomaan, että toimin hetkellisen impulssin vietävänä, josta on tullut ikään kuin melkeinpä tapa, hidastan ja mietin uudelleen.
Tunnesyöminen voi olla myös hyvä juttu
Tunteisiin syöminen on ollut vielä mielenkiintoisempi ilmiö. Tunteet vaikuttavat syömiseeni hyvin monitahoisesti. Saatan syödä iloon, suruun, tylsyyteen tai ahdistukseen. Perjantai-iltana perheen kanssa yhdessä vietetty koti-ilta on suorastaan riemastuttava. Ja tähän yhteiseen sohvailuun kuuluu ehdottomasti herkkuja! Ilon tunne saa kruununsa yhdessä jaetuista popcorneista ja irtokarkeista.
Myös muunlaiset tunteen ovat ohjailleet syömistäni. Minusta on ollut silmiä avaavaa todeta, että syömisen taustalla onkin ollut jokin tunne, jota yritän syömisellä peittää, käsitellä tai korostaa. Tällöin syömisen syynä ei ole ollut nälkä, vaan esimerkiksi epämääräinen ahdistus, joka on lievittynyt, ainakin hetkeksi, syömällä.
Meitä on ehkä lapsena rauhoiteltu, palkittu tai lohdutettu ruualla, ja nämä tavat voivat seurata aikuisuuteen asti. Syöminen ei kuitenkaan ratkaise perimmäisiä ongelmiamme. Syöminen ei poista tarvetta tulla rakastetuksi, hyväksytyksi, kosketetuksi ja nähdyksi.
Syöminen ei ole vain nälän tyydyttämistä
Oman syömisen tietoinen havainnointi on ollut silmiä avaavaa. Syöminen ei ole mekaanista nälän tyydyttämistä, vaan siihen liittyy paljon muitakin motiiveja ja merkityksiä. Näiden syiden ja merkitysten pohtiminen voi auttaa meitä pääsemään oman syömiskäyttäytymisemme lähteille.
Harvemmin epäterveellisten syömistottumusten taustalta löytyy pelkästään tietämättömyyttä ja laiskuutta. Meitä ohjailevat myös monet rutinoituneet tavat ja piilotetutkin tunteet. Mutta toisaalta, onneksi omaan toimintaan voi myös halutessaan vaikuttaa. Omaa syömiskäyttäytymistään voi järkeistää ilman, että ruokaan ja syömiseen niin kiinteästi liittyvä ilo katoaa. Tiedostaminen ja pysähtyminen olivat omalla kohdallani ensiaskel muutokseen.
<3 Anna
