On kuitenkin tutkittu juttu, että juuri ne asiat, jotka ihminen kieltää itseltään, ovat niitä, joita hän eniten ajattelee ja himoitsee. Kun tutkimuksen naisilta kiellettiin suklaan syönti, he söivät suklaata tuplasti niihin verrattuna, jotka saivat syödä sitä vapaasti. Voisiko siis päinvastainen ajattelutapa toimia paremmin?
Ei kieltoja, vaan mitä lisää!
Ei ruokakieltoja, ei herkkulakkoja. Ei keskittymistä siihen mitä vähentää, vaan siihen, mitä lisätä ruokavalioon. Sen sijaan, että keskittyisi karkkien ja herkkujen kieltämiseen, kannattaisikin keskittyä kasvisten, marjojen, kuitujen, hyvien rasvojen ja proteiinin lisäämiseen.
Muunmuassa nämä teesit löytyivät ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin viimeviikkoisesta presentaatiosta Training Forum 2017 –tapahtumassa Helsingissä, jossa hän puhui aiheella ”Vastaisku trendidieeteille”.
Borg on pitkän linjan ravitsemusasiantuntija ja hän oli huolissaan siitä, että suomalaisilla on kadonnut sekä syömisen että liikkumisen ilo. Sen sijaan mieltämme kalvaa näihin asioihin liittyen syyllisyys. Tutkimuksissa on huomattu, että vain 16% naisista EI KOE syyllisyyttä syömisestä. Mitä ihmettä?
Epäonnistuminen on osa onnistumista
Borg peräänkuulutti syömiseen joustavuutta. Itseltään kieltämisen tie on lyhyt. Sen sijaan, kun ihminen syö sallivasti ja joustavasti, säästytään ylilyönneiltä.
Borg painotti, että pysyvät elintapamuutokset saavutetaan sillä, ettei itsekuriaan tarvitse testata jatkuvasti. Monihan meistä kokee, että painonhallinnan epäonnistuminen johtuu juuri itsekurimme puutteesta. Ja sitten syyllistämme itseämme lisää. Kierre on valmis.
Kun painonpudotukseen lähdetään maltilla ja realistisilla tavoitteilla, toisin sanoen muutos mitoitetaan siten, ettei itsekuria tarvita, onnistutaan todennäköisimmin pysyvien tulosten saavuttamisessa.
Ei siis suoritettavia ohjeita, vaan monimuotoista opettelua, johon kuuluu niin ylä-, kuin alamäkiäkin. Borg kyseenalaisti kolmen kuukauden pikadieetit ja muistutti, että todellisuudessa tavoitteisiin päästään harvoin suoraan, ilman mutkia matkassa. Epäonnistuminen on siis osa onnistumista!
Minusta nämä ajatukset tuntuivat helpottavilta. Kyllähän tässä on järkeä. Vai mitä mieltä sinä olet?
Mitä, jos vaikka testaisikin uutta ajatusmallia: kääntäisi sen päälaelleen, eikä kieltäisi itseltään mitään ja etsisi taas syömisen ilon elämäänsä? Silloin ei tarvitsisi joka maanantai palata tiukkaan ruotuun ja tuntea huonoa omaatuntoa, vaan antaisi itselleen luvan syödä sallivasti. Onko tuloksena katastrofi vai tasapainon löytäminen? Se ei selviä, kuin kokeilemalla.
<3 Anna
