”Sinähän syöt koko ajan!”, minulle tokaistaan useasti. ”En koko ajan, mutta useasti kyllä!”, vastaan. Ulkopuolisesta saattaa tuntua, että olen tosiaan jatkuvasti syömässä. Tämä voi johtua siitä, että ateriavälini venähtävät harvoin yli kolmen tunnin. Olen todennut, ja kokemusten kautta oppinut, että tämä on minulle sopiva ruokailurytmi, jolla myös paino pysyy hallinnassa.
Syön rennosti, mutta yhdestä asiasta en tingi
Syön rennosti, joustavasti ja ihan kaikkea. Mutta yhdestä asiasta en tingi: säännöllisestä syömisestä. Olen kantapään kautta oppinut, että se ei kannata.
Miksi minulle on sitten vakiintunut tämä kolmen tunnin ruokailurytmi?
Syön aamiaisen ennen töihin lähtöä. Lounaan syön noin klo 11-12. Välipalan aika on alkuiltapäivästä ja kunnon ruuan syön, treeneistä ja menoista riippuen noin neljän- viiden aikaan. Ja sitten syön vielä iltapalan.
Olen totuttanut kehoni tähän rytmiin. Minulla on aamuisin nälkä, kun herään. Aina näin ei ole ollut, ja saatoin lykätä syömistä lounasaikaan tai jopa iltapäivään. Tämä kostautui iltaisin. Ahmin hallitsemattomasti suuria määriä ruokaa ja himoitsin herkkuja. Opin, että paastoaminen, edes puolen päivän ajan, ei sovi minulle. Aamupalan syömisen aloittaminen oli käännekohta. Monipuolinen aamiainen säätelee näläntunnetta ja syömistäni läpi päivän.
Monta syytä syödä kolmen tunnin välein
Syön kolmen tunnin välein siksi, että verensokerini pysyy silloin tasaisena, ja pysyn virkeänä läpi päivän. Iltapäivän nuupahdusta en ole kokenut enää pitkiin aikoihin. Jos minulla on treenipäivä, on syöminen säännöllisesti elinehto: muuten en jaksa treenata, enkä saa treeneissä itsestäni kaikkea irti.
Syön kolmen tunnin välein myös siksi, että annoskoot pysyvät tällöin järkevinä. Minun ei tarvitse tankata hulluna ruokaa, koska tiedän, että syön taas kolmen tunnin päästä. Syömisen hallinta helpottuu, eikä nälkäkään ehdi kasvaa tolkuttoman suureksi. Tällä ennakoinnilla olen päässyt lähes kokonaan eroon ”tyhjennetään kaapit” –moodista, joka valtasi minut aiemmin, usein iltaisin.
Koska syön usein, on minun varauduttava reissupäivinä eväisiin. Minulla on aina mukanani esimerkiksi hedelmiä ja pähkinöitä tai proteiinipirtelö. Kolmen tunnin välein syöminen on myös vähentänyt napostelun tarvettani. Syömisestä on tullut rutiinia, jota ei tarvitse sen kummemmin miettiä. Eihän syömisen tulisikaan olla vaikeaa, vai mitä?
Säännöllisesti syöminen antaa tilaa myös herkuttelulle. Harvemmin enää tulee vedettyä herkkuövereitä, ainakaan nälkään. Ja jos vaikka tuleekin, niin seuraavana päivänä on helppo taas palata säännölliseen syömiseen. Kolmen tunnin välein.
<3 Anna
