Oikeastaan ei ole lottovoitto syntyä Suomeen, vaan Länsi-Suomeen. Ja mielellään hyvätuloiseksi suomenruotsalaiseksi naiseksi. Nämä ominaisuudet viittaavat nimittäin vahvasti hyvään terveyteen. Meistä kaikista ei tietenkään voi tulla Lotte Andersoneita, mutta sosioekonomisten tekijöiden vaikutus yhä kasvaviin terveyseroihin hyvätuloisten ja pienituloisten välillä on fakta. Jos terveyserot jatkavat kasvuaan ovat köyhät jatkossa yhä sairaampia, lihavampia, huonovointisempia ja vähemmän liikkuvia.
Eliitti liikkuu paljon ja suositusten mukaan. Kuitenkin, mitä matalampi koulutus, sitä vähemmän liikutaan. Sosioekonominen asema näyttää vaikuttavan paljon suomalaisten liikuntatottumuksiin ja tämä näkyy terveyseroissa, kuten sairastavuudessa, ylipainossa ja mutta myös itsensä terveeksi kokemisessa laajemminkin (Lähde:THL)
Huolestuttavaa? Hyvätuloiset, ylemmät toimihenkilöt ja pitkälle koulutetut työikäiset liikkuvat riittävästi, mutta matalapalkka-aloilla liikunta jää vähäiseksi. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet tuovat valtiolle 3-4 miljardin kulut vuosittain. Suuri osa hoito-, kuntoutus, työpoissaolo- ja lääkekustannuksista olisi poistettavissa vain liikuntaa lisäämällä.
Lapsuuden aikainen liikunta-aktiivisuus on yhteydessä liikunnan harrastamiseen aikuisuudessa. Siksi ajattelen, että olisi erityisen tärkeää, että lapset löytäisivät liikunnan ilon jo varhain. Itse en ole korkeasti koulutetusta tai varakkaasta perheestä, mutta meidän lasten liikuntaharrastuksia on perheessäni aina tuettu. Lapsena aloitettu liikunta on kantanut aikuisuuteen asti. Liikkuvista lapsista tulee terveempiä aikuisia. Terveyserot alkavat kuitenkin näkyä huolestuttavasti jo lasten kohdalla: huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevien lapset liikkuvat vähemmän ja ammattikoululaiset liikkuvat vähemmän kuin lukiolaiset.
Mistä liikkumattomuus sitten johtuu? Lähiliikuntapaikkoja löytyy nykyään paljon. Ulkokuntosalit, puistot, uimahallit ja kaupungin liikuntapaikat kutsuvat treenaamaan, tulotasosta huolimatta. Lapsen liikuntaharrastus ei tarkoita välttämättä kallista joukkuelajia tai aikuisella sadan euron kuntosalikorttia. Harrastaminen ei saa olla hyvätuloisten lasten etuoikeus. Onneksi monet kunnat tarjoavat liikuntaharrastuksia edullisesti tai ilmaiseksi. Turussa tästä hyvä esimerkki on vaikkapa Nappulaliigan jalkapallotoiminta tai monet maksuttomat, joko kunnan tai kolmannen sektorin tarjoamat harrastemuodot.
Onko syy liikkumattomuuteen sitten asenteissa ja motivaatiossa? Jos hyvätuloinen liikkuu, koska haluaa olla terve, liikkuu huonotuloinen ehkä muista syistä. Jos liikkuu. Köyhällä ei kuitenkaan pitäisi olla varaa jättää liikkumatta. Liikkumattomuuden mukanaan tuomat ongelmat tulevat kalliiksi niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Muutoksen pitäisi lähteä lapsista ja siitä, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa. Kun kipinä liikuntaan löytyy lapsena, ei liikkumattomuus aikuisenakaan ole vaihtoehto. Tämä näkyisi myös terveyserojen kaventumisena.
Kaikkia terveyseroja ei voida selittää edes tulotasolla. Sosiaalinen pääoma, joka tarkoittaa ihmisten tai ryhmien välisiä sosiaalisia suhteita eli sosiaalisia verkostoja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta, näyttää olevan merkittävä tekijä terveyden edistäjänä. Alueilla, joissa ihmisten sosiaalinen pääoma on suuri, ts. he osallistuvat aktiivisesti oman yhteisönsä toimintaan, vaikkapa treenaavat saman ryhmän kanssa tai laulavat kuorossa, näyttää olevan selvästi pidempi, terveempi ja onnellisempi elämä.
On ollut ilo huomata, miten yhteisöllisyys, ystävyyssuhteet ja ilon kautta yhdessä tekeminen, eli sosiaalisen pääoman keskeiset komponentit, näkyvät vahvasti myös omissa ulkotreeniryhmissäni. Treeneihin tulee lähdettyä ja niihin on aina mukava osallistua, koska ryhmähenki kantaa.
<3 Anna
Lue myös edellinen postaukseni: Miten syödä terveellisesti lomilla ja matkoilla?
