Vuonna 2011 söin voita. Söin myös margariinia. Söin hyötyhiilareita ja höttöhiilareita, ruista ja vehnää, näkkäriä ja mäkkäriä, kasviksia ja karamelleja. Söin perunoita kesäsillin ja joulukalan kanssa, mansikoita ja mustikoita, pirtelöitä ja piirakoita. Söin lähiruokaa ja luomua, teollisesti tuotettua ja monenlaista kamalan kaukaa tuotua. Söin kaikkea tätä ja paljon muuta, kuten suurin osa muistakin suomalaisista. En tiedä miten kolesterolien kävi, niin kuin ei moni muukaan suomalainen. Paino nousi vähän. Se ei ollut hiilareiden vika vaan minun.
Vuonna 2011 käytiin sotaa rasvasta ja noustiin barrikaadeille karppauksen puolesta. Samalla nämä kaksi asiaa yhdistettiin. Karppauksesta tuli rasvausta. Ei muistettu, että karppaus tarkoittaa vähähiilihydraattista, ja luultiin, että se on samaa kuin runsasrasvainen.
Vuonna 2011 moni meni sekaisin. Televisiossa sanottiin, että voita pitää syödä. Todisteena näytettiin, kun ruotsalainen lääkäri paistoi pannulla kananmunaa. Todellisia asiantuntijoita, suomalaisia kolesterolitutkijoita ohjelmaan ei haluttu. Heidän lähettämiänsä tutkimustietoja ei kerrottu. Haluttiin myös unohtaa, että viimeisen 40 vuoden aikana sydäninfarktikuolleisuus Suomessa on laskenut 80 % samanaikaisesti, kun voin käyttö leivänpäällisenä väheni sattumalta sen samat 80 %. Muitakin muutoksia toki tapahtui. Tupakointi ja suolan käyttö vähenivät, kasvisten ja vihannesten käyttö lisääntyivät, verenpaineet ja kolesterolit laskivat. Pohjois-Karjala –projektia parjattiin, liattiin omaa pesää haukkumalla saavutuksia, jotka ovat Diabeteksen ehkäisytutkimuksen ohella kansainvälisten tutkijoiden mukaan suurimpia lääketieteellisiä ylpeydenaiheitamme. Sattumalta ruokavaliot näissä kahdessa mainetta niittäneessä tutkimuksessa ovat samankaltaiset. Suositusten mukaiset, vähän kovaa rasvaa ja runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljaa, kalaa sisältäviä.
Vuonna 2011 tilasin dieettikeittiöstä tutkimuspotilaillemme superrasvaista ruokaa ja pienpanimosta 1000 pulloa limonadia. Syötimme ja juotimme niitä tutkimuspotilaille. Karpattiin ja hörpättiin oikein urakalla. Tänä vuonna karpataan ja hörpätään lisää. Näistä tutkimuksista ei tule yhtä kuuluisia kuin Pohjois-Karjala –projektista, eikä näillä luultavasti estetä yhtään diabetesta. On silti mielenkiintoista katsoa mikroskoopin alla, mitä ihmisessä tapahtuu kun hän syö tai juo.
Vuonna 2011 kohtasin kuolemia ja näin, kun henkiä pelastui. Näin miten huonosti käy, kun diabetesta hoidetaan vhh:lla, ja miten pian sepelvaltimotautipotilas saa sydäninfarktin, kun jättää kolesterolilääkkeet syömättä. Mottaisin, jos se ei olisi niin epäasiallista, kaikkia niitä, joiden mielestä nuo olivat oikeita tapoja hoidella suomalaisia kansansairauksia. Potilas, jonka diabetes runteli tai infarkti vei saattavat olla samaa mieltä. En kerinnyt kysyä.
Vuonna 2011 opin paljon. Luin intohimoisesti ja yritin imeä tietoa. Olin hämilläni, miten moneen kysymykseen en saanut vastausta, ja yhä vakuuttuneempi, että hiilaritarina ei ollutkaan niin yksinkertainen. Kesäkuussa olin hirveän toiveikas. Ajattelin, että ne hyvät tulokset, jotka vähähiilihydraattisilla dieeteillä on näytetty painonlaskun suhteen, kääntyisivät eduksi terveydellemme ja auttaisivat painonhallinnassa. Uskoin, että höttö vähenee ja hyöty lisääntyy. Joulukuussa olin pettynyt, kun löysin samalla viikolla useita uusia lääketieteellisiä artikkeleita täysjyväviljan, kasvisten ja hedelmien hyödyistä syövän ehkäisyssä ja lööppejä siitä, kuinka suomalaiset ovat vähentämässä näiden käyttöä. Huomasin, että minulla on vielä paljon opittavaa. Kiinnostuin psykologiasta ja filosofiastakin. Mielenkiintoinen on ihmisen mieli. Mediasta minun ainakin pitää oppia lisää.
Vuonna 2011 vanhenin ja kiinnostuin anti-agingistä. Innostuin uudestaan Okinawan saarella asuvista japanilaisista, maailman pitkäikäisimmästä kansasta. Perinteisessä okinawan dieetissä 80 % energiasta tulee hiilihydraateista ja tyydyttynyttä rasvaa on erittäin vähän. He ovat aina syöneet paljon juureksia, kasviksia, hedelmiä, soijaa ja kalaa, mutta vain pieniä määriä lihaa ja maitotaloustuotteita. Kaikkein tärkeintä lienee, että he ylipäätään syövät 15 % vähemmän kuin pääsaarella asuvat japanilaiset, jotka hekään eivät syö niin paljon kuin länsimaalaiset. Samassa ajassa, kun 193 amerikkalaista miestä saa sepelvaltimotaudin, okinawalaisista sen saa vain 33. Kun 33 amerikkalaisnaista on saanut rintasyövän, okinawalaisista vastaavasti vain 6 on sairastunut. Okinawalaisilla tuntuu järki leikkaavan, sillä dementiaa on vanhuksilla puolet vähemmän kuin Amerikassa. Mikä parasta, 100-vuotiaalla okinawalaismiehellä on yhtä paljon testosteronia ja naisella estrogeenia kuin 70-vuotiaalla amerikkalaisella. Aika haluttava vanhuus. Tutkijat kertovat siitä lisää sivuilla: okicent.org.
Vuosi 2011 on ohi. Ei ole ollut monta yhtä herättävää vuotta. Ei monta yhtä antoisaa, eikä yhtä ottavaa. Vuoden vaihtuessa en ole tehnyt yhtään lupausta. En ole jaksanut. Jos piristyn, lupaan ottaa rennommin, nauttia, nukkua hyvin ja liikkua. Jos lepään, ehkä sitten jaksan piristyä niin paljon.
Jos vaikutin tässä jutussa jonkun mielestä tulistuneelta, suosittelen, että ette vastaa siihen tulella. Tehokkaampaa olisi varmaan käyttää vettä. Tai ei sen niin väliä. Totuus kun ei pala tulessakaan.
P.S. Kuulin, että jouluaattoaamuna 2011 klo 7 supermarketissa käytiin sellaista käsirysyä joulumakeisista, että ainakaan kaikki suomalaiset eivät karppaa. Ainakaan jouluna. Terveellistä vuotta 2012!
Kirsi Pietiläinen, Lääkäri HUS, Lihavuustutkimusyksikkö
Kirsi Pietiläinen on myös Keventäjät-palvelun lääkäri ja vastaa jäsenien kysymyksiin painonhallinnasta ja terveydestä.