Univaje on aiemminkin yhdistetty lasten ylipainoon. Nyt julkaistu tutkimus on kuitenkin yksi harvoista, joissa unen määrää on seurattu halki varhaislapsuuden ja jossa ylipaino on mitattu usealla eri menetelmällä.
Yhdysvaltalaisten tutkimuksessa kroonisesti lyhyitä yö- ja päiväunia nukkuvat lapset olivat seitsenvuotiaana ylipainoisia tai lihavia selvästi todennäköisemmin kuin vähintään suositusten mukaisesti nukkuvat. Yhteys ei rajoittunut mihinkään tiettyyn ikävaiheeseen, mutta se oli voimakkain vähävaraisissa ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvissa perheissä. Tämä ei kuitenkaan selittänyt tuloksia, analyysi osoitti.
Tutkijat eivät vielä tiedä vähentäisikö unien pidentäminen lasten lihomista. Tämä on selvitettävä uusissa tutkimuksissa, mutta on todennäköistä, että unen määrä ei ole ainoa näiden lasten lihomista selittävä tekijä. On myös hyvin mahdollista, että yö- ja päiväunien pituuden ja lihomisen taustalla on niitä kaikkia yhdistäviä tekijöitä.
Tulokset perustuvat pitkäaikaiseen tutkimukseen, jossa on selvitetty raskausajan ja varhaislapsuuden monia vaikutuksia terveyteen. Tutkimuksessa lasten äitejä haastateltiin lasten ollessa puolivuotiaita, sekä kolme- ja seitsenvuotiaita. Tietoja kerättiin lisäksi kyselyillä lasten ollessa 1-, 2-, 4-, 5- ja 6-vuotiaita. Lasten paino, pituus, rasvaprosentti sekä mm. vyötärönympärys mitattiin seitsemänvuotiaana.
Alle kaksivuotiaiden unia pidettiin vähäisinä, jos ne jäivät alle 12 tuntiin päivässä. Kolme- ja neljävuotiaiden rajana pidettiin kymmentä ja 5–7-vuotiaiden yhdeksää tuntia.
Lähde: Uutispalvelu Duodecim