”Palkitsin, syyllistin ja tukahdutin.” – Tunteet eivät enää säätele syömistäni

Anna Saivosalmi
Kirjoittaja Anna Saivosalmi

Aiemmin palkitsin itseäni herkuilla. Kun pitkä päivä töissä, tai kotona pienten lasten kanssa oli pulkassa koin, että olin herkkuni sohvan nurkassa ansainnut. Lasten kasvettua ja suurimman väsymyksen hälvennyttyä kiinnostuin terveellisistä ruokailutavoista. Päätin jättää jokailtaisen herkuttelun, koska se ei edistänyt painonhallintaa. Yllättäen törmäsinkin uuteen ongelmaan.

Aiemmin olin syönyt iloon ja hyvään fiilikseen: ”Jes, nyt minulla on omaa aikaa, kun lapset ovat nukkumassa.” Yhtäkkiä asetelma olikin kääntynyt toisin päin: hamusin herkkuja turhautumiseen, stressiin tai muihin huonoihin fiiliksiin.

Tunnesyöminen saa monia muotoja

Tajusin pikkuhiljaa, että kyse oli tunnesyömisestä. Yritin säädellä tunteitani syömällä. Halusin ottaa asiasta selvää, koska tilanne ei tuntunut hyvältä. Koin nimittäin herkuttelusta syyllisyyttä jälkikäteen.

Tajusin, että liian tiukka itsensä rajoittaminen tai niukka syöminen johtivat hallitsemattomaan syömiseen, jota seurasi morkkis. Ensimmäinen askel oli alkaa syödä riittävästi ja säännöllisesti kunnon ruokaa. Tämä vähensi ns. nälkävelkaa, eikä tarvetta ylilyönneille enää ollut.

Tunnesyömiseen johtavat tiet saattavat juontaa juurensa kauas lapsuuteen. Itsensä lohduttaminen ruualla tai negatiivisten tunteiden tukahduttaminen syömällä ovat opittuja toimintamalleja ja niiden taustat ovat meissä syvällä. Jos tunteet ohjailevat liikaa syömistämme olisi tärkeintä oppia tunnistamaan tunteet ja tilanteet, jotka johtavat ei-toivottuun käyttäytymiseen.

Pysähdy, tunnista, nimeä ja hallitse

Itse aloin pysähtyä tilanteissa, joissa huomasin syöväni hallitsemattomasti. Kysyin itseltäni miltä minusta tuntuu? Miksi en kohtaa tunnetta, joka minulla sillä hetkellä on, vaan yritän hallita tilannetta esimerkiksi herkuilla? Usein huomasin olevani levoton tai stressaantunut, joskus kyllästynyt. Pohdin, auttaako karkin syöminen näihin tunteisiin?

Tiedän, että nopeiden hiilihydraattien syöminen nostaa dopamiinitasoja hetkellisesti. Tämä saa olon paranemaan, mutta vain hetkellisesti. Sen sijaan olen koettanut löytää vaihtoehtoisia tunteiden hallintakeinoja. Näitä ovat rentoutuminen ja rauhoittuminen: tartun lehteen tai juon lasin vettä. Hengitän syvään tai lähden kävelylle. Työstän tunteitani yksin tai puhun niistä puolisolle.

Tunnesyömisen tunnistaminen ja siitä poisoppiminen ovat pitkiä prosesseja, jotka eivät tapahdu hetkessä. Kiellot ja rajoitukset harvoin auttavat pitkällä tähtäimellä. Opettelen itsekin edelleen, ja koetan olla vähemmän tiukka ja vaativa itseäni kohtaan. Olen kuitenkin oikealla tiellä! Herkuttelu ei aiheuta minussa enää syyllisyyden tunteita, vaan silloin kun herkuttelen, teen sen hyvällä fiiliksellä.

<3 Anna

P.s. Tästä pyskologi Katarina Meskasen artikkelista löysin todella paljon apuja oman tunnesyömiseni pohdiskeluun.

Vastaa

Kirjoita haku ja paina Enteriä

Liity 125 000+ tilaajaamme

Liity 125 000+ tilaajaamme

Tilaa ilmainen uutiskirjeemme nyt ja saat 20% alennuksen keventäjien jäsenyydestä. Saat säännöllisesti sähköpostiisi asiantuntijatietoa, käytännön vinkkejä ja erikoistarjouksia. 

Kiitos, että tilasit Keventäjän kirjeen! Tarkista vielä sähköpostisi ja vahvista liittyminen.

Pin It on Pinterest