Tiedätkö miten stressi häiritsee syömistäsi?

Olen huomannut stressin vaikuttavan syömiseeni kahdella tavalla: joko alan syödä mitä sattuu, tai sitten aterioita jää väliin ja tämä kostautuu myöhemmin. Meni pitkään ennen, kuin ymmärsin, miten suuri vaikutus stressillä on hyvinvointiini. Syöminen voi tuntua näiden muiden merkittävien vaikutusten varjossa vähäiseltä asialta, mutta pitkällä aikavälillä se ei sitä ole.

Unenpuutteen vaikutukset syömisiini minun on ollut helpompi huomata. Väsyneenä ruoka ja herkut maistuvat (liian kanssa) useimmiten iltapäivisin ja iltaisin. Oikeastaan vasta, kun kuulin ravitsemusterapeutti Hanna Partasen suusta, että stressin alla olemme, kuten muutkin eläimet, hormoniemme vietävänä, heräsin ajattelemaan aihetta syvemmin.

Stressaantuneen hormonimyrsky

Vaikka ymmärrän, että hormonit vaikuttavat toimintaamme monin tavoin, haluan silti uskoa, että me ihmiset kykenemme tiedostamisen kautta säätelemään toimintaamme paremmin kuin muut eläimet.

Me ihmiset voimme pysähtyä tiedostamaan tilanteemme, kuten vaikkapa sen, että elämme parhaillaan stressaavaa ajanjaksoa työssä. Stressi saa kehomme erittämään hormoneja, jotka pyrkivät varmistamaan sen, että suoriutuisimme ja pärjäisimme. Stressihormonien ohella esimerkiksi lisääntynyt greliinihormonin eritys kuuluu stressitilanteisiin ja yllätys, yllätys, saa meidät syömään enemmän.

Sen sijaan, että soimaisimme itseämme siitä, ettemme syö niin hyvin kuin haluaisimme (ja pahimmassa tapauksessa stressaisi siitäkin), meidän kannattaisi yrittää ymmärtää, minkälaisessa hormonimyrskyssä kehomme joutuu stressin alla selviytymään.

Stressin syiden jäljille

Pitkään jatkuvana stressi kuluttaa (ja myös lihottaa). Siksi pysähtyminen ja stressin syiden selvittäminen kannattaa. Vain siten tilannetta voi hoitaa pitkällä tähtäimellä. Sokerin syöminen on minulle vain laastari, jolla koetan selvitä (hetkellisesti) paineen alla.

Olen joutunut pohtimaan myös omien stressinhallintakeinojeni toimivuutta. Turvaudun useimmiten erilaisiin fyysisiin keinoihin torjua stressiä: liikunta toimii minulla useimmiten, mutta sekään ei voi olla ainoa keinoni.

Olen pyrkinyt kehittämään erityisesti tiedollisia taitojani hallita stressiä: Olen tähdännyt omien (usein automatisoituneiden) ajatuspolkujeni tunnistamiseen, kuten vaikkapa tyypillisissä ”pitäisi sitä, pitäisi tätä, apua en ehdi, kaikki kaatuu päälle” -tilanteissa.

Olen pyrkinyt myös ymmärtämään, että ajatukset todellakin ovat vain ajatuksia ja siksi niitä on mahdollista muuttaa. Voin käännellä ja väännellä niitä. Ne eivät ole totuuksia. Murehtiminen harvoin johtaa mihinkään ja liiallinen huolehtiminen vain lisää stressiä.

Se, että nykyään tunnistan, miten stressi vaikuttaa syömiseeni ja häiritsee sitä monin tavoin, on ollut avainasemassa myös stressinhallinnassani. En enää kerää lisää stressiä siitä, jos en ehdi liikkua tarpeeksi tai syödä juuri niin, kuin pitäisi. Armollisuuden kautta olen voinut tavoittaa rennomman tyylin suhtautua asioihin. Myös syömiseen.

<3 Anna

P.s. Katso videolta ravitsemusterapeutti Hanna Partasen haastattelu (noin 3min), jossa hän kertoo, mistä voi tietää, että stressi häiritsee syömistä ja miten tilanteessa voisi toimia. Tämä haastattelu herätti minut pohtimaan asiaa omalla kohdallani ja sai tarttumaan toimeen.