Maanantai 11.6.
Saavuimme kaverini kanssa perille Karjalohjan mökille kuuden aikoihin hieman pilvisessä säässä. Tupatarkastuksen ja ruokatarvikkeiden (kuvassa ylhäällä) purun jälkeen oli vuorossa ensimmäinen pähkinä: lämmitetäänkö heti sauna vai syödäänkö ensin? Kumpikaan meistä ei ollut syönyt mitään kevyen aamiaisen jälkeen, joten päätimme valmistaa nopean ja yksinkertaisen aterian. Kummankaan hermot, saati vatsa, ei olisi kestänyt pitkää kokkailua.
Mutta eihän mökkeily ole mistään kotoisin, jos ei heti (ja aina) grillata, joten ei muuta kuin briketit kehiin ja grilli kuumenemaan!
Ensimmäisen päivän päivälliseksi päätyi puolikas marinoitu porsaan sisäfilee, josta leikkasimme sopivan kokoisia pihvejä. Lisäksi uusia perunoita Oivariini-nokareella ja ”salaatti” eli lohkottuja tomaatteja ja lehtisalaatin lehtiä. Ruokajuomaksi punaviiniä. Simppeli ateria, jolla sai nälkänsä tyydytettyä. Tosin totesimme molemmat, että valmiiksi marinoitu possu oli aika pahan makuista. No, täytyy huomenna vähän tuunata loppuosaa fileestä. Mitään ei heitetä pois!
Tiistai 12.6.
Aamu valkeni selkeänä ja päivästä tulisi todennäköisesti poutainen ja lämmin. Aamiaiseksi meni pari meetvursti-tomaattivoileipää ja maitokahvia. Päätimme syödä aikaisen päivällisen, jotta tilaa jäisi myös saunamakkaroille myöhemmin illalla. Jostain syystä nämä lyhyet (tai ehkä pitemmätkin) mökkireissut pyörivät aika pitkälle syömisen ympärillä? On mukava suunnitella päivän ruokalistaa hyödyntäen ruokavarastoja mahdollisimman ekonomisesti.
Liikuntainnoissani tähyilin hieman rantapusikoita, josko sinne voisi lähteä kävelylle, mutta pahalta näytti. Sitä paitsi toisten mökkien pihojen läpi kulkeminen ei ole korrektia käytöstä. Ajotiekin vaikutti tylsältä, joten tyydyin hyötyliikuntaan ja kannoin useamman sylillisen puita ylhäältä liiteristä alas portaita rantasaunalle. Tikanheitto? Montakohan kaloria se kuluttaisi puolessa tunnissa?
Päivälliseksi tuunattiin sitten taas possua: Ensiksi huuhdeltiin marinadi pois juoksevan veden alla. Liha pilkottiin suikaleiksi ja paistettiin grillitulella valurautapannussa. Mukaan vähän suikaloitua paprikaa, sipulia ja herkkusieniä, reilu loraus punaviiniä, mausteita ja lopuksi turkkilaista jogurttia. Mökin uunissa valmistuivat folionyytissä perunat ja sipulinvarret öljyn ja merisuolan kera. Ruokajuomana punaviiniä. Ei mikään lautasmallin mukainen ateria, mutta kerta kaikkiaan herkullinen! Ei kai niitä kasviksia niin hirmuisesti tarvitse ihan joka aterialla olla
?
Illalla siirryimme rantasaunan terassille, jonne paistoi hienosti ilta-aurinko. Saunoimme pitkään ja talviturkkikin tuli viimein heitettyä pois. Matalan hiekkapohjaisen salmen vesi oli yllättävän kylmää, mutta virkisti ihanasti kropan ja mielen. Myöhemmin kuvasin auringonlaskua ja yksinäistä silkkiuikkua sekä sorsaemoa poikineen. Vuoden luontokuvat otettu.
Yöllä saunan kiukaalla paistetut makkarat maistuivat taivaallisille sinapin ja oluen kera. Suomi ”gurmeeta” parhaimmillaan!
Keskiviikko 13.6.
Myöhäinen tuhti aamiainen: Munakasta, jossa loput eiliset yömakkarat, sipulia ja fetajuustoa. Tomaatinlohkoja, leipää ja kermakahvia.
Aamupäivän aurinko lämmitti lähes pilvettömältä taivaalta, joten bikinit päälle, aurinkosuojaa pintaan ja löhöilemään. Suunnittelimme, että kävelisimme Karjalohjan keskustaan (n. 6 km) katsastamaan paikallisia nähtävyyksiä. Saapa nähdä, ehkä sitten iltapäivällä? Joskus täytyy antaa itsellensä lomaa kaikesta suorittamisesta ja tehdä vain sitä mitä huvittaa, tuumasimme. On tietysti hieman eri asia viettää huoletonta mökkielämää vain viisi päivää kuin 2 viikkoa, kuukausi tai koko kesä
Iltapäivällä siirsimme grillin ja tykötarpeet alas rantasaunan terassille. Siinä tuli jälleen muutama kerta juostua portaita ylös alas. Saunapuutkin olivat taas loppu, joten lisää porrasjumppaa.
Päivälliseksi grillasimme suolalla ja pippurilla maustetut naudan ulkofileepihvit. Kattilassa keittyivät uudet perunat ja vihreä parsa. Viimeiseksi teimme vielä pannulla paistettua savoijinkaalia valkosipulin ja soijan kera. Herkullinen kasvislisuke, suosittelen!
Valvoimme taas myöhään ja yöllä maistuivat uunissa grillatut valkosipulituorejuustolla täytetyt herkkusienet valkoviinin kanssa.
Torstai 14.6.
Päivä starttasi varsin myöhään tuhdilla munakkaalla ja suklaalla. Parin päivän suolapommit nostattivat makeannälän, joten kahvin kera hävisi puolikas suklaakarkkipussi. Sää oli lämpimämpi kuin eilen eikä puhettakaan mistään lenkkeilystä. Valvominen alkoi tuntua, joten parin tunnin kuluttua löysinkin itseni päiväunilta mökissä.
Iltapäivällä saimme todistaa linnun elämän taitekohtaa. Mökin terassin kattoparrun väliin pesiytyneet talitintin poikaset olivat lähdössä ensilennolleen. Pieniä keltaisia karvapalloja kyyhötti terassilla ja mieli teki nostaa niitä kämmenelle auttaakseen niitä pyrähtämään lentoon. Luontoäiti kuitenkin hoitaa hommat ilman ihmisen apua, joten jätimme poikaset omaan rauhaansa ja siirryimme rantasaunan terassille oleilemaan.
Teimme päivällisen kohtuullisen myöhään vasta saunomisen jälkeen. Grillissä valmistui valurautapannulla kananrintafileet paprika-sipuli-jogurttikastikkeessa. Lisäksi uusia perunoita ja tomaatti-fetasalaattia. Ruokajuomaksi kohtalaisen kevyeksi käyneestä viinitonkasta puristetut lasilliset.
Siivosimme saunan ja istuskelimme vielä hetken terassilla. Hieman haikeina ajattelimme huomista poislähtöä, mutta totesimme molemmat, että reissu oli ollut rentouttava.
Perjantai 15.6.
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja aamupäivä kului mökin siivouksessa ja tavaroiden pakkauksessa. Ruokainventaario osoitti, että hyvin oli maistunut. Tuoreruokaa ei jäänyt takaisin vietäväksi, vain pari salaattia ja muutama leipäpala.
Kotona astuin vaaalle, joka näytti 2,7 kg enemmän kuin viisi päivää sitten. Lohduttelin itseäni, että todennäköisesti kertyneet kilot olivat suurimmaksi osaksi kehoon kertynyttä nestettä, joka johtui tavallista suolapitoisemmasta ruuasta ja runsaammasta alkoholin käytöstä. Ehkä?
Jälkisanat
Parin päivän kuluttua, palattuani taas normaaliin arkirytmiin syömisen ja liikkumisen osalta, vaaka näytti taas mökkireissua edeltävää lukemaa. Muutaman päivän tuhdimmalla syömisellä ei juurikaan ollut merkitystä painonhallinnan kannalta, mutta pitkittyessään varmasti olisi.
Hyvin alkanutta laihdutusta ei kannata lomalla kokonaan unohtaa vaan suunnitella oma selviytymisstrategia, jonka kanssa pystyy olemaan ja elämään hyvillä mielin. Kohtuudessa kannattaa pysyä aina kun vain mahdollista. Joka kerta voi päättää, onko nyt se hetki, jolloin en mieti painonhallintaa ollenkaan, vaan annan mennä. Pari lomalla kertynyttä kiloa kun ei kaada koko maailmaa. Tärkeää on palata loman jälkeisestä elämästä takaisin arjessa hyviksi havaittuihin tapoihin, joilla painoaan hallitsee.
Ihania ja leppoisia mökkireissuja kaikille keventäjille!
Teksti ja kuvat: Sari Kumpula
