Lapsiperheet suhtautuvat muita perheitä myönteisemmin noutoruokaan ja valmisruokaan. Niitä ostetaan ajan säästön vuoksi helpottamaan arjen aikataulujen sovittelua. Samalla lautasmallia pidetään kunniassa, sitä kannatti 63 prosenttia vastaajista.
Eettisyys jäi hännille
Aikaisemmissa tutkimuksissa lasten saannin on osoitettu lisänneen vanhempien kiinnostusta ruokaa yleensä, ja etenkin luomuun, lähiruokaan ja ruuan alkuperään. Näin havaittiin myös tässä Kotivinkin ja Maku-lehden teettämässä ruokatutkimuksessa 2013.
Luomua kannatti 45 prosenttia perheistä. Yllättävästi eläinten oikeuksien kannatus jäi alle 40 prosenttiin ja yli 10 prosenttia suhtautui siihen selkeän kielteisesti. Ruuan ekologisuus herätti reilusti myönteisiä tunteita vain puolessa vastaajista.
Ruokatavat muuttuvat rennommiksi
Perheen ruokakulttuuriin vaikuttavat tutkimuksen mukaan niin vanhempien lapsuudenperheen antama malli kuin lasten luonteet ja ominaisuudet. Arkena ruuan maku ja perheen yhteen kokoontuminen ovat arvostetuimpia ruuan ominaisuuksia.
Suhtautuminen ruokatapoina pidettyihin sääntöihin on kuitenkin höltymässä. Kolmasosan mielestä lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi ja ruokaa voi myös laittaa roskiin. Lapset tunsivat pöytätapoja, kuten käsienpesua, rauhallista käytöstä ja ruuasta kiittämistä.
Arkisin äiti päättää ruuat puolessa perheistä, isistä kolmasosa osallistuu päätöksentekoon. Viikonloppuisin koko perhe suunnittelee ruokalistaa.
Lapsia voisi osallistaa enemmän
Lähes kaikki vastaajat olivat perheenäitejä, miehiä oli kuusi prosenttia. Vanhemmista joka viides kokee, että perheen työnjaon epätasaisuus on arjen haaste. Puolessa perheistä äiti laittaa arkiruuan, kolmasosassa puolisot vastaavat työviikon ruuista yhdessä. Ruokaostosten teko sujui vain hieman tasapuolisemmin.
Meneillään olevassa pohjoismaisessa tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset eivät liitä ruokahuoltoon kuuluvien tehtävien piiriin samoja asioita. Siksi ruokahuollon työnjaon osuuksista vallitsee eriäviä arvioita perheenjäsenten kesken ja perheiden välillä.
Lapsille keittiötöistä jaettiin lähinnä kattaminen ja jälkityöt. Näihin lapset osallistuivat 65 prosentissa perheistä. Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta totesi tulokset nähtyään, että lapset osallistuvat yllättävän vähän.
– Ovatko he sivullisen avustajan roolissa? Vai ovatko he primadonnia, jotka todellisuudessa pyörittävät taustalta koko hommaa? Missä lapsen näkemykset välittyvät, jos he eivät tee paljoakaan ruokailun eteen? Onko päävaikutus se, mitä lapset kieltäytyvät syömästä. Vai ehdottavatko he ruokalajeja, kierrätystä tai naapurissa maistamiaan tuotteita, Mäkelä pohti.
Hän kehottaa miettimään, voisiko lapsia osallistaa enemmän ruokatyöskentelyyn, esimerkiksi keittiövuorojärjestelmillä ja antamalla enemmän tilaa keittiössä.
Keittotaidot hallussa
Suomalaiset perheet olivat varsin tyytyväisiä omiin ruuanlaittotaitoihinsa. Kaksi kolmesta oli tyytyväinen ja vain kourallinen hyvin pettynyt keittiövalmiuksiinsa. Arkiruuan tekemistä itse piti tärkeänä kolme neljästä perheellisestä.
Joka kolmas vastaaja piti itseään keskivertoa parempana kokkina. Noin puolet kertoi laittavansa useimmiten perinteisiä kotiruokia, kun kolme prosenttia luokitteli itsensä aloittelijaksi. Omana harrastuksenaan ruuanlaittoa piti 15 prosenttia perheenemännistä ja yhdeksän prosenttia leipoi innokkaasti.
Yhteistä aikaa ja suvun tapoja
Sujuvaa arkea edistetään suunnitelmallisuudella ja koko perheen osallistumisella, tutkimuksessa havaittiin. Jopa 80 prosenttia kertoi, että ruokakaapista löytyy aina peruselintarvikkeet. Säännöllisistä ruokailuajoista piti kiinni yli puolet perheistä.
Pitkien aikojen ruokalistoja tai edellisenä iltana valmistettua ruokaa sovelsi vain noin viidesosa perheistä.
Lähes 90 prosenttia äideistä piti yhteistä ateriaa hyvänä tapana viettää aikaa yhdessä perheen kanssa ja jutella päivän tapahtumista. Neljä viidestä haluaa siirtää ruuan ja ruokatapojen välityksellä arvoja ja oman suvun tapoja jälkikasvulleen.
Tutkimuksen toteuttivat Interquest ja VTT tammi-huhtikuussa 2013. Kohderyhmä olivat A-lehtien tilaajat. Palvelukehitysyhteisön kautta vastasi 98 ja verkkokyselyyn vajaa tuhat lapsiperheellistä.
Lähde: Ruokatieto
