– Addiktio on terminä aika vapaassa käytössä. Sitä käytetään kuvaamaan sitä, että pitää jostain asiasta todella paljon, Fogelholm totesi Kuluttajaliiton sokeriseminaarissa.
– Jos ihminen olisi addiktoitunut sokeriin, sen pitäisi näkyä tutkimuksissa siten, että ihmiset pitävät hyvin makeasta. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että liiallinen makeus ei itse asiassa ole useimpien aikuisten mielestä lainkaan miellyttävää.
Oikeaan addiktioon liittyy myös muita piirteitä.
– Jos sokerin kohdalla kyse olisi addiktiosta, himon pitäisi lopettaessa kasvaa entistä kauheammaksi. Näin ei kuitenkaan käy. Tutkimusten mukaan makeanhimo myös vaihtelee naisilla kuukautiskierron mukaan. Varsinainen addiktio ei vaihtele.
– Sokerista pitäminen ei ole addiktio siinä mielessä, että sitä voitaisiin verrata vaikka huumeriippuvuuteen. Sellainen vertailu ei ole järkevää.
Suklaa-addiktio mahdollinen?
Fogelholmin mukaan suklaan kohdalla addiktion kaltaista riippuvuutta on osoitettavissa.
– Suklaassa on kyse laajemmasta asiasta kuin sokerista. Suklaassa on sokeria, rasvaa ja tietty suutuntuma.
– Mielitekojen ja ruokahimojen kohteena on yleensä makeita ja rasvaisia ruokia, joiden suutuntuma ja maku ovat miellyttäviä. Ruokahimot kytkeytyvät yksitoikkoisuuteen tai emotionaaliseen stressiin. Ihminen myös oppii tunnetiloja syömisestä. Esimerkiksi tiettyjä sokeripitoisia ruokia on aina syöty tietyissä tilanteissa, kun tunnelma on iloinen ja ihmisillä on hyvä fiilis.
Vaikka sokeri ei varsinaista addiktiota aiheuta, toteaa Fogelholm liiallisen sokerin syönnin aiheuttavan luonnollisesti ongelmia.
– On ihmisiä, jotka syövät liikaa, mutta sitä ei hoideta lääkkeillä, vaan kaivamalla esille syitä, miksi ihminen pitää sokerista niin paljon, että syöminen ryöstäytyy käsistä.
