Ruokasuola on natriumkloridia, jonka sisältämä natrium on elimistölle välttämätön kivennäisaine. Koska monet ruoka-aineet sisältävät myös luonnostaan natriumia, sen riittävä saanti toteutuisi monipuolisessa ruokavaliossa kokonaan ilman suolan käyttöä: tällä hetkellä suomalaisten miesten natriumin saanti ylittää fysiologisen tarpeen 16- ja naisten 12-kertaisesti.
Vähempi riittää
Tammikuussa julkaistuissa uusissa ravitsemussuosituksissa suolan saantiin otettiin aikaisempaa tiukempi kanta. Suolan suositeltava päivittäinen saantimäärä on aikuisilla korkeintaan viisi grammaa, lapsilla vielä tätäkin vähemmän. Viisi grammaa vastaa noin teelusikallista suolaa.
Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan miesten päivittäinen ruokavalio sisältää suolaa keskimäärin 8,9 grammaa ja naisten 6,5 grammaa.
Tutkimusprofessori Antti Jula Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sanoo, että suosituksia runsaampi suolan käyttö on kiistaton terveysriski. Tunnetuin terveyshaitta on verenpaineen kohoaminen, joka puolestaan lisää sepelvaltimotauti- ja aivohalvausriskiä.
– Maailman terveysjärjestö WHO on listannut, että kohonnut verenpaine on keskeisin ennenaikaisen kuoleman vaaraa lisäävä riskitekijä maailmanlaajuisesti. Se aiheuttaa vuosittain noin yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, Jula kertoi maanantaina Helsingissä järjestetyssä suolaseminaarissa.
Vähäsuolaista lapsesta saakka
Julan mukaan Suomessa ilmenisi vuosittain noin 3 000 aivohalvaus- ja sepelvaltimotautitapausta vähemmän, jos suolan käyttö vähensi väestötasolla kolmella grammalla päivässä. Terveydenhuoltomenoissa se merkitsisi parhaimmillaan vuositasolla jopa 250 miljoonan euron säästöjä.
– Parhaat terveyshyödyt saavutetaan, kun vähäsuolaiseen ruokavalioon totutellaan jo varhaislapsuudessa, Jula alleviivasi.
Sydän- ja verisuonitautiriskin lisäksi suolan käyttö vaikuttaa myös mahasyövän ja osteoporoosin riskiin. Käytön vähentäminen voi Julan mukaan helpottaa myös astmaoireiden hallintaa.
Haasteellinen piilosuola
Suolan käytön vähentäminen on terveyden kannalta ehdottomasti suositeltava, mutta samalla myös haastava tavoite. Suurin haaste liittyy siihen, että noin 80 prosenttia ravinnon suolasta saadaan piilosuolana elintarvikkeissa ja kodin ulkopuolella nautitussa ruuassa.
Elintarvikkeista etenkin lihavalmisteet ja leipä ovat suolan kärkilähteitä, koska niitä käytetään paljon.
Tavallisilla päivittäisillä valinnoilla kertyy helposti jo reilu yhdeksän grammaa suolaa, jos leipää ja leikkeleitä käyttää monella aterialla, havainnollisti Kuluttajaliiton elintarvike- ja ravitsemusasiantuntija Annikka Marniemi.
– Suolatietoiset valinnat puolittavat suolan saannin, kun sekä leipä että leikkeleet valitaan vähäsuolaisina. Hyvä käytännön apu ruokaostoksilla on Sydänmerkki, joka ohjaa sekä suolan että rasvan saannin kannalta parempiin valintoihin, Marniemi muistutti.
Myös vähä- ja voimakassuolaisuudesta kertovat pakkausmerkinnät ovat avuksi ruokaostoksilla, mutta kaupassa on usein nähtävä paljon vaivaa, että tällaiset tuotteet muiden joukosta erottaa. Marniemi pitää suurena epäkohtana myös sitä, että ravintolaruuan suhteen kuluttajalla ei ole mitään mahdollisuutta arvioida, paljonko suolaa se sisältää.
– Ruoka-annoksista saatetaan antaa ravitsemuksellista tietoa esimerkiksi esitteissä tai ravintolan nettisivuilla, mutta se ei riitä. Keskeiset tiedot, suolapitoisuus mukaan lukien, pitäisi antaa ruokailijalle osto- ja valintatilanteessa, hän painotti.
Maun ja aromin korostaja
Vaikka suolan liikakäyttö on tutkitusti kiistaton terveysriski, se on sopivina hyppysellisinä annosteltuna ruuassa tärkeä makutekijä. Elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia Turun yliopistosta kertoi, että suola vaikuttaa elintarvikkeen ja ruuan makuun monella tapaa.
– Suola voimistaa ruuan omia aromeja, antaa suolaista ja vahvistaa makeaa makua, mutta myös vaimentaa karvasta makua sekä erilaisia virhemakuja. Lisäksi se vaikuttaa nesteiden ja keittojen paksuuden ja täyteläisyyden tuntuun. Tähän riittää kuitenkin jo hyvin pienikin määrä suolaa, Hopia vahvisti.
(Lähde: Ruokatieto – Krista Korpela-Kosonen)
