Kanadalaisten tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa onnellisuus ja liikunta on yhdistetty toisiinsa, mutta heidän tuloksensa viittaavat yhteyden säilyvän pitempään kuin aiemmat tutkimukset.
Tutkimustulokset perustuvat vuosien 1994–2009 välillä kerättyyn aineistoon. Tutkimukseen osallistuneilta kyseltiin liikunnasta ja onnellisuudesta kaikkiaan kahdeksaan otteeseen.
Tulokset osoittivat vapaa-ajallaan liikuntaa harrastavien tulevan onnettomiksi selvästi epätodennäköisemmin kuin liikuntaa vierastavien. Tämä havaittiin 2–4 vuoden seurantajaksona. Vastaavasti osallistujat, jotka kertoivat olevansa fyysisesti passiivisia kahtena peräkkäisenä tarkastelujaksona, kokivat itsensä onnettomiksi kaksi kertaa todennäköisemmin kuin liikuntaa harrastavat.
Myös liikuntaharrastuksen aloittaminen lisäsi onnen tunteita verrattuna vapaa-aikansa muuhun käyttäviin. Liikuntaharrastusten lopettaminen puolestaan lisäsi onnettomuuden tunteita seuraavien kahden vuoden aikana.
Fyysinen aktiivisuus ja passiivisuus kuvastavat laajasti ihmisten elämäntilanteita ja niissä tapahtuvia muutoksia, jotka vaikuttavat myös onnellisuuteen. Onkin siis todennäköistä, että liikunnan lisäksi monet muutkin seikat selittävät kanadalaisten havaintoja.
Tutkimus julkaistiin tieteellisessä American Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
Julkaistu 30.11.2012. Copyright Duodecim 2012. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleenjulkaisu ja edelleen leivttäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.
Tykkää Keventäjistä Facebookissa!
