Suomalaiset asiantuntijat antavat syövän ehkäisyyn liittyviä suosituksia Kansallisen syöpäsuunnitelman toisessa osassa, jonka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi toukokuussa. Ravitsemusta koskevat suositukset pohjautuvat Maailman syöväntutkimussäätiön WCRF:n suosituksiin ja niiden taustalla olevaan tieteelliseen tutkimusnäyttöön.
Ravinto vaikuttaa erityisesti niin sanottujen elintasosyöpien, kuten paksu- ja peräsuolen syövän, rintasyövän ja eturauhassyövän riskiin. Ravitsemuksella on syövän kannalta merkitystä itsenäisenä syöpäriskiä lisäävänä tai vähentävänä tekijänä, mutta myös painonhallinnan välityksellä.
Kasvikset bioaktiivisia ehkäisijöitä
Keskimäärin joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossakin elämänsä vaiheessa. Syövällä on useita samoja riskitekijöitä kuin sydän- ja verisuonisairauksilla, tyypin 2 diabeteksella ja kroonisilla keuhkosairauksilla. Näitä ovat tupakan käyttö, alkoholin liikakäyttö, liikkumattomuus ja ravitsemukseen liittyvät riskit.
Syövän kehittyminen kestää tyypillisesti jopa vuosikymmeniä ja sisältää monia vaiheita.
Ravinto ja sen yhdisteet vaikuttavat todennäköisesti eri tavalla syövän eri vaiheisiin.
Yksi yleisimmistä tutkimushavainnoista on, että runsas kasvisten käyttö vähentää riskiä sairastua moniin eri syöpätyyppeihin. Syöpäriskin kannalta merkityksellisiä ovat ilmeisesti ainakin kasvisten sisältämä ravintokuitu, C- ja E-vitamiini, folaatti, karotenoidit ja lykopeeni. Kasvikset sisältävät lisäksi runsaasti erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, kuten polyfenoleja, joilla saattaa olla merkitystä syövän ehkäisyssä.
Monet kasviksista saatavat ravintoaineet näyttävät pienentävän syöpäriskiä nimenomaan silloin, kun ne saadaan kasviksista. Ravintolisillä samanlaisia vaikutuksia ei ole, ja joissakin tapauksissa niistä voi olla jopa haittaa. Esimerkiksi runsas foolihappolisien käyttö voi lisätä paksusuoli-, rinta- ja eturauhassyövän riskiä ja beetakaroteenilisä keuhkosyövän riskiä tupakoijilla.
Kuitu voi puolittaa syöpäriskin
Runsas ravintokuidun saanti suojaa etenkin paksu- ja peräsuolisyövältä. Eurooppalaisessa väestössä on arvioitu, että kun päivittäinen kuidun saanti kaksinkertaistuu 15 grammasta 30 grammaan, riski sairastua paksusuolisyöpään pienenee lähes puoleen. Viljakuidun saanti selittää pienentynyttä riskiä eniten.
Uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että myös maitovalmisteiden ja erityisesti maidon käyttö on yhteydessä pienentyneeseen paksusuolisyövän riskiin. Suojatekijänä pidetään maidon sisältämää kalsiumia. Juuston käytöllä vastaavaa yhteyttä ei ole havaittu, eikä riittävää näyttöä ole myöskään hapanmaitotuotteista.
Lisää tutkimuksia D-vitamiinista
Runsaan kalan ja kalatuotteiden käytön on monissa väestötutkimuksissa havaittu liittyvän pienentyneeseen syöpäriskiin, vaikka tutkimustulokset eivät ole olleet täysin yhdenmukaisia. Kalan sisältämillä pitkäketjuisilla n-3-rasvahapoilla ja D-vitamiinilla arvellaan olevan merkitystä erityisesti paksusuoli- ja rintasyövän ehkäisyssä.
D-vitamiinin saannin yhteyttä syöpäriskiin on tutkittu aktiivisesti viime vuosina. Sekä ravinnosta että ravintolisistä saatavalla D-vitamiinilla näyttää olevan suotuisa vaikutus ainakin paksusuolisyövän riskin kannalta.
Lisää tutkimustietoa tarvitaan kuitenkin siitä, mikä on syöpäriskin kannalta optimaalinen D-vitamiinin saantitaso. Joissakin tutkimuksissa korkeat veren 25-hydroksi-D-vitamiinitasot on yhdistetty lisääntyneeseen syöpäriskiin.
Kohtuudella punaista ja prosessoitua lihaa
Runsas punaisen ja prosessoidun lihan käyttö lisää riskiä sairastua paksu- ja peräsuolisyöpään. Tästä on vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Etenkin prosessoitua lihaa koskeva tutkimusnäyttö on yhdenmukaista.
Punaiseksi lihaksi luokitellaan naudan, sian, vuohen ja lampaan liha ja prosessoiduksi lihaksi puolestaan liha, joka on säilötty savustamalla, suolaamalla tai muilla säilöntäaineilla, kuten nitriitillä. Kinkku, pekoni ja erilaiset makkarat luokitellaan tyypillisesti prosessoiduksi lihaksi.
Punainen ja prosessoitu liha voivat edistää syöpää monilla eri mekanismeilla. Kun lihaa valmistetaan erittäin korkeissa lämpötiloissa paistamalla tai grillaamalla, muodostuu syöpää aiheuttavia heterosyklisiä amiineja ja polyaromaattisia hiilivetyjä.
Jos punaista lihaa syö suuria määriä kerralla, osa lihan proteiinista ei ehdi imeytyä ohutsuolessa vaan jatkaa paksusuoleen, jossa bakteerit tuottavat lihan proteiineista haitallisia N-nitrosoyhdisteitä. Punaisen lihan hemirauta ja prosessoitujen lihavalmisteiden nitriitti ja suola voivat niin ikään edistää N-nitrosoyhdisteiden muodostumista suolistossa.
Asiantuntijoiden mukaan on lisäksi mahdollista, että ainakin osa tutkimuksissa havaitusta yhteydestä punaisen lihan ja paksusuolisyövän välillä johtuu elintapoihin liittyvistä sekoittavista tekijöistä. On tavallista, että runsaasti punaista ja prosessoitua lihaa käyttävät henkilöt myös tupakoivat useammin, käyttävät enemmän alkoholia, syövät vähemmän kasviksia, ovat useammin lihavia ja harrastavat vähemmän liikuntaa kuin lihaa maltillisemmin kuluttavat.
Vähän suolaa, sopivasti rasvaa ja energiaa
Runsas suolan ja suolaamalla säilöttyjen elintarvikkeiden käyttö lisää todennäköisesti mahasyövän riskiä. Suuret suolamäärät vahingoittavat mahalaukun seinämän soluja ja voivat edistää Helicobacter pylori -bakteerin kasvua. Bakteerin tiedetään olevan tärkeä mahasyövän riskitekijä.
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan suolan käyttö tulisi rajoittaa korkeintaan viiteen grammaan eli noin teelusikalliseen päivässä. Miehet saavat tällä hetkellä ruokavaliostaan suolaa keskimäärin yhdeksän ja naiset 6,5 grammaa päivässä.
Uusimman tutkimustiedon valossa ravinnon kokonaisrasva, eläinperäinen rasva tai tyydyttynyt rasva eivät ole yhteydessä lisääntyneeseen syöpäriskiin. Rasvan saanti korreloi kuitenkin voimakkaasti kokonaisenergian saantiin, ja energian liikasaannilla ja lihavuudella taas on vahva yhteys syöpäriskiin.
Ylipainon merkitys korostuu
Ylipainon ja lihavuuden merkitys syövän taustalla kasvaa koko ajan. Viimeaikaisten arvioiden perusteella ylipaino aiheuttaa Yhdysvalloissa jo enemmän syöpäkuolemia kuin tupakointi. Arvellaan, että tulevaisuudessa ylipainon ja liikkumattomuuden merkitys syövän riskitekijöinä korostuvat entisestään myös Suomessa.
Elimistön rasvakudoksen määrä on vahvimmin yhteydessä ruokatorven, haiman, paksu- ja peräsuolen, kohdun runko-osan, munuaisten ja vaihdevuosien jälkeisen rintasyövän riskiin.
Kun painoindeksi ylittää lihavuuden rajan (BMI yli 30), syöpäriski lisääntyy noin viidenneksellä normaalipainoon (BMI alle 25) verrattuna. Keskivartalolihavuutta pidetään myös syöpäriskin kannalta erityisen haitallisena, koska sisäelinten ympärille kertyvä rasva on aineenvaihdunnallisesti aktiivista.
Sama ruokavalio suojaa monelta taudilta
Painonhallintaa tukeva ja syövältä suojaava ruokavalio on yhteneväinen pohjoismaisten ja kansallisten ravitsemussuositusten kanssa, suomalaiset syöpäasiantuntijat muistuttavat. Sama terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on edullinen myös sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen ja monien aivosairauksien ehkäisyn näkökulmasta.
Suomen Syöpärekisterin arvioiden mukaan vuonna 2025 maassamme todetaan uusia syöpätapauksia yli 40 000 henkilöllä, kun määrä tällä hetkellä on noin 30 000 uutta syöpätapausta vuodessa. Vaikka syöpään sairastuneiden ennuste on hoidon kehittymisen myötä parantunut, syöpä on edelleen Suomessa toiseksi yleisin kuolinsyy.
Lähde: Ruokatieto
