Syksyllä 2008 Katja Leskisellä oli tuoreessa muistissa yksi sisulla vedetty laihdutuskuuri. Kuuri oli vienyt mukavat 11 kiloa, mutta siitä puolet oli jo päässyt hiipimään takaisin. Kilot eivät olleet ainoa asia, jotka dieetti vei. Liian vähärasvainen ruokavalio oli ohentanut Katjan upean luonnonkiharan puoleen entisestä. ”Aluksi lähdin vain tiputtamaan painoa, enkä miettinyt lainkaan syömääni ruokaa”, kertoo 33-vuotias Katja.
Katja uskaltautui lisäämään lautaselleen proteiinia ja ennen kaikkea rasvaa, ja pian hiusnystyrätkin heräsivät takaisin henkiin. Uudesta kasvusta näkee hyvin, missä vaiheessa terveellinen ruoka vakiintui osaksi arkea. ”Mietin kyllä lorauttaessani rasvaa ruokaan, että voiko tällä tavalla laihtua”, Katja myöntää.
Ruokaa on syötävä
Vaikka Katja joutui pyytämään miestään ja neljää tytärtään syömään herkkunsa vähän kauempana, hän ei halunnut tehdä painonpudotuksestaan numeroa lasten edessä. Etenkin perheen teinit – monen ikätoverinsa tavoin – alkavat jo kiinnittää huomiota painoonsa ja kokeilevat ruoan kanssa temppuilua. Nuorten itselleen asettamat ulkonäköihanteet saavat Katjan kurtistamaan kulmiaan. Hän itse pitää kunnia-asianaan varmistaa, että tyttäret syövät riittävästi. Periaatteisiinsa hänellä on hyvä syy. ”Siskoni sairasti anoreksiaa ja oli kuollessaan vain 36-kiloinen”, hän kertoo.
Kultaisen keskitien löytyminen ei ole ollut Katjallekaan helppoa. Hän tunnustaa kokeilleensa kaikki mahdolliset dieetit kivennäisvesikuurista alkaen. Hän kuitenkin nauraa olevansa liian mukavuudenhaluinen rääkätäkseen itseään. Pikkuhiljaa painonhallintaan onkin löytynyt kohtuus. ”Olen tajunnut, että voin syödä kunnolla ja kunnon ruokaa”, Katja sanoo.
Liikkumiseen on aina aikaa
Suuren lapsiperheen pyörittämisestä huolimatta Katjalla on aina aikaa liikunnalle. Olohuoneessa odottava crosstrainer merkitsee hänelle tervetullutta lepohetkeä lastenhoidosta. Emäntänsä kunnosta pitävät huolen myös kaksi lenkkiseuraa kaipaavaa snautseria. Kotiovelta avartuvissa ulkoilumaastoissa ei olekaan valittamista, Hyvinkäällä kun ei voi olla törmäämättä metsään.
Hyötyliikunta on Katjalle mieluisaa. ”Jos valittavana on auto tai kävely, valitsen ehdottomasti kävelyn”, hän sanoo. Tosin nyt Katjan kävelylenkit ovat hidastuneet niin, ettei syke pääse päätä huimaamaan. 2- ja 3-vuotiaat nuorimmaiset ovat kavunneet rattaista ulos ja haluavat itse kävellä päivittäiset kävelyt. Ja sehän tietää sitä, että jokainen kivi on käännettävä ja käpy poimittava.
Suurempikin remontti?
Katjan paino on nyt pudonnut kuutisen kiloa, ja vaaka näyttää nyt 65 kiloa. Hän on taas niissä lukemissa, mitkä edellisellä kuurilla saavutti. Tällä kertaa hän on varma, ettei paino lähde enää nousuun. ”Tiedän mitä pitää syödä ja miten paljon”, hän sanoo.
Lopulliseksi tavoitteekseen Katja on asettanut 60 kiloa. ”Kaapissani ovat yhdet housut, jotka eivät ole koskaan mahtuneet päälle. Mutta jonain päivänä niihin vielä pujottaudun, vaikka sitten viisikymppisenä. Kiire ei ole mihinkään”, hän toteaa. Onnistuneesta ruokaremontista on paisumassa suurempikin remontti. Katjan mielessä muhii muun muassa alanvaihto ja yksityisyrittäjyys. ”Olen nyt siinä elämäntilanteessa, että haluan tehdä ratkaisuja myös itseni hyväksi”, Katja toteaa.
