Muutosvalmennuksen alussa
”Olen ”harrastanut” laihduttamista jo 45 vuotta. Välillä olen onnistunut ja välillä taas en, mutta olen aina saanut kaikki laihdutetut kilot takaisin korkojen kera. Nyt olen huolestunut ylipainon vaikutuksesta terveyteeni. Painan tällä hetkellä 93 kiloa ja olen 163 cm pitkä. Tiedän että minun pitäisi laihtua mutta motivaatio ei kestä kuin hetken. Ajattelen ruokaa joka hetki, ja aina kun päätän aloittaa laihduttaminen, ruoka nousee välittömästi päivän tärkeimmäksi asiaksi. Haaveissani on rento laihduttaminen ja pysyvä painopudotus. Tiedostan painoni olevan riski terveydelleni ja olenkin siinä tilanteessa, että paino olisi hyvä saada normaalilukemiin. Laihduttaminen on kohdallani ollut viime vuodet pelkkää lihottamista.
Laihduttaminen tarkoittaa minulle tarkkaa kirjanpitoa ja kontrollia, jota olen jaksanut toteuttaa korkeintaan kolme päivää, kunnes ”repsahdan” syystä tai toisesta. Silloin vain taivas on vain rajana, mitä syömiseen tulee: aloitanhan taas ensi maanantaina uudestaan. Haluaisin pudottaa yhdeksän kiloa, joten päivittäinen kalorimääräni on nyt noin 1700 kcal. Päivät menevät hyvin, mutta illat ovat varsinaisia kompastuskiviä. Varsinkin ne illat, jolloin päivällinen ja iltapala siirtyvät ja sulautuvat yhteen liikuntaharrastukseni takia. Silloin syöminen jää helposti päälle ja leipiä rasvaisilla päällisillä kuluu illan aikana monta. Olen tällaisen illan jälkeen luovuttanut ja loppuviikko onkin kulunut runsaalla syömisellä ja ajatuksella, että nyt syödään, sillä maanantainhan aloitan laihduttamisen.
Kävin tekemässä oman kevennyssuunnitelman, siinä olikin tosi mielenkiintoisia kysymyksiä. Olen kertonut olevani mustavalkoinen tässä painoasiassa. Tavoitteeni on kuitenkin saada tähän asiaan muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen. Painoni on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän ylipainon puolella jo vuosia mutta tällä hetkellä se on korkeampi kuin koskaan. ”Pakko” laihtua on kuin painettu takaraivooni ja tätä olen noudattanut. Olen tarttunut kaikkiin mahdollisiin ohjeisiin, ryhmiin ja jopa lääkkeisiin. Ne ovat olleet minulle pelastusrenkaita, joihin tarttuessa kaikki kääntyy hyväksi. Olen noudattanut uutta dieettiohjelmaa kiltisti ja kuuliaisesti, kunnes tiukkuus on väsyttänyt minut ja olen luovuttanut koko homman.
Muutosvalmennuksen puolivälissä
Keventäjissä olen nyt toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla en saavuttanut tulosta. Tällä toisella kerralla olen saanut vuoden sisällä pudotettua kymmenen kiloa ja parin viikon aikana olen vakavasti miettinyt voisinko kokonaan luopua laihduttamisesta. Uskallanko luopua 45 vuoden aikaisesta harrastuksestani? Olen niin kovin väsynyt täyttämään elämäni ainaisella ruuan mittaamisella ja kielloilla. Mietin jatkuvasti, mitä saa tai pitää syödä tai kuinka paljon lautaselle laitan tai jätän laittamatta. Olen pyörittänyt ajatusta lopettaa laihduttaminen ja keksittyä nauttimaan elämästä kuunnellen itseäni ja sitä, mikä tekee minulle hyvän olon fyysisesti ja psyykkisesti.
Ateriarytmi on tärkein perusta tälle uudelle ajatukselle. Toinen on syödä jokaisella aterialla itsensä kylläiseksi ja kolmas ajatus on sallia itselleen herkkuhetki silloin, kun siltä tuntuu. Näin ruokaan suhtautuminen muuttuisi normaaliksi, ilman stressiä siitä, mitä on vielä syömättä tai kuinka paljon olen tänään ylittänyt kaloritavoitteeni ja miten syömiseni vaikuttavat painooni.
Minun täytyy myös harjoitella itseni hyväksymistä juuri tällaisena kuin olen sekä omaa asennoitumistani itseeni.
Muutosvalmennuksen lopussa
”Perustuuko oma repsahdusten hallintasi rajoituksille vai hallitulle herkuttelulle ja nautinnolle?” Poimin tuon lauseen luettuani Muutospolulta repsahdusvalmennusta, koska siinä on mielestäni minulle opettelun paikka. Laihduttaessani toteutin herkkujen osalta juuri tuota ensimmäistä, kieltoja ja rajoituksia. Nyt laihduttamisen lopetettuani haluan oppia toteuttamaan tuota jälkimmäistä, eli nauttia herkkuja hallitusti.
Näin kauniina aurinkoisena perjantaiaamuna voisin todeta olevani onnellinen 58-vuotias nainen ja vapaa niistä rajoitteista, joita olen itselleni vuosien varrella kehittänyt. Luotan siihen että elämä kantaa ja otan kiitollisena vastaan kaiken mitä saan. Painoa tärkeämpää minulle on oma hyvinvointini.”
Keventäjien psykologin kommentit
Helena kuvaa hyvin sitä ikuisen laihdutuksen pakkokierrettä, mikä on monelle keventäjälle arkipäivää. Jatkuva ruoan ajatteleminen on uuvuttavaa ja johtaa väistämättä erilaisten kieltojen ja rajoitusten kanssa painimiseen sekä ajoittaisiin totaalirepsahduksiin. Helena lähti rohkeasti hakemaan tilalle rennompaa otetta syömisen hallintaan, jossa on tilaa myös ruoasta nauttimiselle. Matka on ollut pitkä ja lipsumista aina välillä tapahtuu, mutta uudenlaisen syömisen mallin opettelu voi myös vapauttaa voimia. Se antaa sellaista hyvää oloa, mikä kantaa, eikä uuvuta. Ajattelumallin ”on pakko laihtua terveyssyistä” voi korvata ajatuksella ”tasapainoinen ruokavalio on minulle hyväksi ja siitä saa myös nauttia”!
