Lomakilojen totuus ja taru

Laihduttaminen kesän jälkeen on lehtijuttujen kestosuosikki – aivan kuten jokavuotinen valmistautuminen kesän bikinikauteen ja ryhtiliike joulun ja uudenvuoden jälkeen. Otsikot ovat räväköitä ja lupaavat paljon. Huuhaata on joka lähtöön: vissydieetti, kaalisoppadieetti, rasvanpolttokeittodieetti, ananasdieetti, hunajadieetti, valkoviini-kananmunadieetti ja vaikkapa omenalla ohuemmaksi –ohjelma.

Ajattelen ainakin itse joka vuosi ennen kesää, kuinka ihanaa on, kun on niin paljon helpompi liikkua ulkosalla, tulee pyöräiltyä ja käveltyä joka paikkaan, voi uida luonnonvesissä ja ihan vain oleskella raittiissa ulkoilmassa. Kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan, ja voi nauttia kevyistä grilliherkuista. Varmasti saan hallittua painoakin, ehkä kiinteydyn. Kunnon nyt ainakin pitäisi kasvaa.

Ja kuinka sitten kävikään?

Sitten kun kesä on ohi, osa meistä on onnistunut tai sitten ei. Jos tänä kesänä homma ei sujunut ihan ajatellusti, mietitään taas nöyrästi, että mikä niitä kesäkiloja oikein kerryttää? Emme kuntoilleet emmekä kiinteytyneet. Paino onneton nousi muutaman kilon.

Tänä kesänä oli ajoittain erityisen kuuma, joten siihen voi aina vedota. Oli lähes mahdotonta liikkua, kun hiki virtasi jo terassilla istuessa. Kesämökillä ollaan koko ajan ulkona, mutta tie on tylsä lenkkeillä eikä mökille ole tullut hankittua pyörää. Kaupassa käydään autolla, kun välimatkat maalla ovat niin pitkiä. Luonnonvesissä juokseminen ei ollutkaan kovin hyvä idea. Se näyttääkin vähän hölmöltä ja sitten tuli sinilevää.

Nautimme kyllä grilliherkuista. Ne olivat kevyitä (eivät ihan aina), mutta niitä oli paljon. Lisäksi joka aterialla oli totta kai jälkiruokaa, ja päiväkahvit – nehän nyt kuuluvat itseoikeutetusti suomalaiseen lomapäivään.

Lomalla teki mieli olla lomalla. Suorittamisesta oli pakko viimeinkin ottaa vähän taukoa. Kehokin sai nauttia rentoutumisesta. Reidet saivat päälleen aurinkovoidetta, mutta eivät kyytiä lenkkipoluilla. Vatsalihaksia ei treenattu, ei nosteltu puntteja. Otettiin jäätelö jokaisen sopivan tilaisuuden tullen ja päivän mittaan useampikin siideri tai kylmä olut.

Siinä ne sitten olivat. Kesäkilot. Reidet olivat saaneet myös selluliittia ja vatsa lisää ympärysmittaa. Oli hyvä loma! Ihme ettei tullut enemmän.

Laihdu, laihdu, laihdu!

Nämä vaatimukset tulevat syksyn tullen kilpaa muiden suorittamispaineiden kanssa. On pakko päästä kesäkiloista. Parin kilon laihduttaminen kesän jälkeen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin. Ja se on niin helppoakin. Pari kiloa vain!

Ja taas kaupataan kaikkea mahdollista painonpudotuksen nimissä: jauheita, ateriankorvikkeita, pillereitä ja kaikenlaisia hoitoja. ”Laihdu nopeasti, laihdu nälkää näkemättä, laihdu ilman liikuntaa, laihdu nukkuessasi, laihdu syömällä”. No justiinsa! Niin siinä luki, mustaa valkoisella ja asiantuntijalausuntojen kera. Professorikin suositteli, ja sillä oli jossain hienossa paikassa upea laihdutusklinikka. Ei se voi huuhaata olla! Kuvassa oli todistekin: tosi kaunis hoikka nainen, jolla oli ihan karmean isoksi jääneet housut jalassa. Niin paljon se oli laihtunut!

Ja tottahan se on, monet meistä haluavat karistaa kesäkilot helposti ja nopeasti – nälkää näkemättä. Mutta nämä kesämuistot lähtevät kyllä vähän viipyillenkin. Pikkuhiljaa kevennellen, asia kerrallaan. Ylimääräiset herkut voi jo hyvin jättää. Ilmat alkavat viilentyä. Juomia kuluu vähemmän. Lenkkipolut ovat vielä kuivina ja kuntoklubit auenneet.

Kyllä tämä taas tästä! Elämä jatkuu – kevennetysti!