Heidi Pöysti-Manninen
- 31-vuotias kotiäiti
- Naimisissa, 3-, 7-, 9- ja 11-vuotiaat lapset
- Laihdutti 30 kiloa tammikuun 2012 ja huhtikuun 2013 välisenä aikana.
Raumalainen neljän lapsen äiti Heidi Pöysti-Manninen päätti toteuttaa jo pitkään kyteneen ajatuksen elämänmuutoksesta tammikuussa 2012, kun ystävä pyysi häntä kaasoksi häihinsä. Reilun vuoden päästä Manninen oli 30 kiloa kevyempi. Syitä muutokseen oli kaksi: liikunta ja terveellinen ruokavalio.
Kiloja Heidille oli alkanut kertyä pian sen jälkeen, kun hän 17-vuotiaana ryhtyi seurustelemaan nykyisen aviomiehensä kanssa. Lapsetkin toivat oman osansa. 157-senttinen Heidi painoi 82 kiloa, kun hän päätti ryhtyä keventämään. ”Itsekuria se vaati tosi paljon. Alkuvaiheessa en sallinut itselleni yhtään ylimääräistä herkkupalaa”, hän muistelee. Ensimmäisten kuukausien jälkeen Heidi uskalsi hellittää. Kun toukokuuhun mennessä oli pudonnut jo huimat 18 kiloa, se motivoi, eikä repsahduksia tarvinnut enää pelätä. ”Vaikka löysäsinkin linjaa niin, että saatoin ottaa pullasiivun silloin tällöin, ei se ryöstäytynyt käsistä”, hän kertoo.
Ihan aluksi Heidi korvasi silloin tällöin aamupalan dieettipirtelöllä, mutta siirtyi pian kaurapuuroon ja kevytmuroihin. Painonpudotus onnistuikin ihan tavallisella, terveellisellä kotiruoalla – vain annoskokoa korjaamalla. ”Sääntöni oli alusta asti, että en rupea syömään eri ruokaa kuin muu perhe, jotta lapset näkevät terveen mallin. Olen myös välttänyt sitä, että puhuisin kotona laihduttamisesta. Olen sanonut, että äiti kuntoilee, että olisi hyvä olla”, Heidi sanoo.
Lapsille onkin tullut arkipäiväiseksi, että äiti treenaa napit korvissa crosstrainerilla. Kävelylenkille vanhin tytär innostuu joskus mukaan höpöttelemään. Laihdutusmatkan varrella Heidi päätti, että kun paino kerran lähtee hyvin laskuun, vedetään kolmekymppiä ennen kolmekymppisiä. Täsmälleen Heidin 30-vuotispäivänä vaaka näytti 30 kiloa vähemmän. ”Kolme viimeistä kiloa olivat kyllä työn ja tuskan takana. Hain oikeaa liikunnan ja ruoan suhdetta, jottei keho menisi säästöliekille. Edelleen on meneillään kiinteytysprojekti, sillä neljä raskautta ja laihdutus ovat jättäneet jälkensä. En kuitenkaan ole enää niin kriittinen itseäni kohtaan”, hän kertoo.
Syöminen
Ennen: En aiemmin oikeastaan syönyt aamupalaa. Söin vasta puoliltapäivin, ja sitten ruokaa menikin paljon. Karkeilla en herkutellut ennenkään, söin vain enemmän kuin kulutin.
Nyt: Olen opetellut syömään aamupalan ja muutenkin tasaiseen tahtiin, ettei tule tarvetta vetää ruokaa kaksin käsin. En ole kieltänyt itseltäni mitään, mutta annoskoot ovat paljon pienemmät: jos ennen otin viisi perunaa, nyt otan yhden tai kaksi. Hedelmiä ja kasviksia perheemme söi ennenkin, mutta nyt niiden kulutus on triplaantunut. Heviosasto on tullut hyvinkin tutuksi.
Liikunta
Ennen: Liikuin toki lasten kanssa, mutta liikunta sanana oli minulle mörkö. Kun aloin kävelylenkkien lisäksi treenata crosstrainerilla, aloitin viiden minuutin pätkissä, ja silti tuntui, ettei jaksa eikä pysty.
Nyt: Crosstraineri on ahkerassa käytössä. Se on helppoa: voin treenata vaikka aamulla ennen kuin lapset heräävät. Päivä lähtee hyvin käyntiin. Kotikuntokeskuksessa teen jalka- ja käsisarjoja, ja kahvakuulailen välillä. Pyöräilen ja kävelen. Liikunta ei tunnu pakkopullalta, vaan antaa energiaa. Siihen on jäänyt koukkuun, mitä en olisi aiemmin uskonut.
Terveys
Ennen: Diabetesriskini oli suuri, minulla oli takana yksi raskausdiabetes. Selkäkin vaivasi, kun rinnat painoivat.
Nyt: Kun viime vuonna tein diabeteksen riskitestin, yllätyin tuloksesta. Sukurasitteesta en pääse mihinkään, mutta omalta osaltani olen ainakin pienentänyt riskin minimiin. Ryhdistä johtuvat selkäkivut hävisivät kokonaan, kun kuppikoko pieneni E:stä C:hen. Olin jo tottunut kipuihin, ja nyt yhtäkkiä hoksasin, että sitä painolastia ei enää ollutkaan.
Itsetunto
Ennen: Lasten hyvinvointi meni kaiken edelle, ja toki se on nykyäänkin tärkeintä, mutta samalla unohdin kokonaan oman hyvinvointini.
Nyt: Olen oppinut hyvässä mielessä itsekkyyttä: otan omaa aikaa liikkumiseeni enkä unohda itseäni. Itseluottamukseni on myös kasvanut. Samoin itsekuri: jos kahvipöytä notkuu herkkuja, mutta olen päättänyt, etten ota mitään, pystyn pysymään siinä.
Pukeutuminen
Ennen: Ajattelin vaatteista, että jos nyt on pakko hakea jotain kaupasta, niin haetaan.
Nyt: Olo on erilainen, ja menen ihan mielelläni vaateostoksille. Oma mieli vain tuli aika paljon perässä: pääkoppa ei ensin tiedostanut muutosta, vaan otin kaupassa edelleen liian suurta kokoa. Muutamaan otteeseen kyllä menikin vaatekaapin sisältö uusiksi.
Parisuhde
Ennen: Tavatessamme painoin saman verran kuin nyt, mutta lihoin sen jälkeen nopeasti. Olemme olleet 14 vuotta yhdessä, ja mieheni on kyllä ollut yhtä lailla rinnallani ylä- ja alamäetkin, joita painon kanssa on tullut.
Nyt: Mies on hienosti tsempannut minua, kehunut ja tukenut – ja ymmärtänyt niitä vaateostoksia…
Työelämä
Ennen: Olen koulutukseltani merkonomi, mutten ole tehnyt alan töitä. Olen ollut kotiäitinä kohta 11 vuotta.
Nyt: Painonpudotus on vaikuttanut niin, että olen vaihtamassa alaa. Terveys ja hyvinvointi kiinnostavat, ja olen hakenut lähihoitajakoulutukseen. Voisin kuvitella työskenteleväni lasten ja nuorten hyvinvoinnin parissa. On tullut myös mietittyä kaikkea, mitä ei ennen tullut mieleenkään: olen katsonut esimerkiksi personal trainer -koulutuksia. Voisihan sellaistakin joskus ajatella.
