Toukokuussa 2008 Annika Sahlberg katsoi itseään tarkasti peilistä – eikä pitänyt näkemästään. Takana oli kaksi Saksassa vietettyä vuotta, ja maan ruokakulttuuri oli jättänyt 31-vuotiaaseen Annikaan jälkensä.
Kun Annika Sahlberg sitten törmäsi hyvään kuntosalitarjoukseen, hän ei jäänyt miettimään kahta kertaa. Varsinkaan kun jäsenyyteen sisältyi muutama tapaaminen personal trainerin kanssa.
Omavalmentaja avuksi
Personal trainer Moriz Wikström pisti ensi töikseen Annikan pitämään ruokapäiväkirjaa. Annikaa hirvitti aluksi paljastaa totuus ruokavaliostaan, mutta omavalmentaja vain kuittasi, ettei Annikan tarvitse syödä 3000 kilokaloria päivässä. ”Minun kompastuskiveni olivat suuret annoskoot ja perunalastut”, hän tunnustaa.
Annika luki ajatuksella asiantuntijoiden ajatuksia terveellisestä ja päätyi lisäämään päivittäistä energiansaantiaan 1500 kilokaloriin. ”Sen jälkeen laihdutus lakkasi tuntumasta työltä”, hän kertoo.
Personal trainerista oli Annikalle niin paljon apua, että hän käyttää miehen palveluksia edelleen säännöllisesti. Siinä missä nettipalvelu tukee päivittäisessä painonhallinnassa, personal trainerin tekemät ohjelmat antavat pidempiaikaista potkua. Neljä kertaa vuodessa vaihtuva liikuntaohjelma takaa sen, ettei liikuntaan kyllästy eikä elimistö pääse tottumaan samanlaisena pysyvään harjoitteluun. ”Oma valmentaja on ehdottomasti hintansa arvoinen”, Annika suosittelee.
Työ antaa aikaa liikunnalle
Annika Sahlberg työskentelee kouluavustajana, mikä tarkoittaa sitä, että hänen työpäivänsä ovat usein tavallista lyhyempiä. ”Säännöllisestä liikunnasta ei varmaan tulisi mitään, ellen pääsisi muutamana päivänä töistä jo kahdelta. Viideltä olen jo käynyt kuntosalilla ja ehtinyt laittaa ruoan tulelle”, hän sanoo.
On aikataulusta silti jotain haittaakin. Treenikaverista Annika joutuu vain haaveilemaan, vaikka onkin onnistunut vakuuttamaan kaveripiirinsä elämäntapamuutoksen tärkeydestä.
Kaikkea kohtuudella
Annika Sahlbergin arki ei enää sisällä 3000 kilokaloria, mutta hän ei ole julistanut mitään ruokia pannaan. Kun muuten syö hyvin, voi silloin tällöin syödä hyvällä omallatunnolla rehellistä roskaruokaakin. Annikalla ei kuitenkaan ole tapana pistää kokonaan ranttaliksi ja herkutella kaikella mahdollisella samana päivänä.
Annika kuitenkin myöntää, että pientä petrattavaa ruokavaliossa vielä löytyy: ”Rasvaa tahtoo aina tulla liian vähän.” Sen huomaa myös Annikan kuvausta varten meikannut Riia Koivisto. Hän muistuttaa, että laihduttajan on tärkeä rasvata ihoaan huolella. Ihon alta pakeneva rasva jättää ihon veltoksi ja kuivaksi, jos sitä ei muista huoltaa.
Vaatekaappi uusiksi – ja taas uusiksi
Suurin syy Annika Sahlbergin painonpudotukseen oli ulkonäkö – ainakin aluksi. ”En viihtynyt isojen tyttöjen osastoilla myytävissä teltoissa ja katselin kaihoisasti normaalikokoisten vaatteiden osastolle”, hän kertoo. Nyt, 20 kiloa kevyempänä, normaalikokoiset vaatteet mahtuvat hyvin päälle. Oma minäkuva muuttuu silti hitaasti. Annika Sahlberg huomaa edelleen ottavansa sovituskoppiin liian suuria vaatteita ja joutuu sitten hipsimään rekille poimimaan pienempiä kokoja. Vaaterekeillä ravaaminen onkin tullut Annikalle tutuksi, sillä vaatekaapin sisältö on mennyt yhdeksän kuukauden aikana uusiksi jo pariin otteeseen, kun vaatekoko sen kun pienenee.
Enää Annika ei vaihtaisi pois sitä iloa, jonka keventynyt olo tuottaa. Portaiden juoksu ei enää aiheuta hengenahdistusta eikä vilkkaiden oppilaiden vauhdissa pysyminen tuota vaikeuksia. Ja toki pienentynyt ulkonäkökin lämmittää mieltä. ”On kiva kuulla kehujakin asiasta, mutta ihmiset varovat sanomasta mitään suoraan. Mieheni kehottaakin vitsaillen tuttuja antamaan palautetta, kun olen kerran nähnyt vaivaa hoikistumisen eteen”, Annika nauraa.
