Muutosvalmennuksen alussa
”Ruoka on minulle tärkeä juttu ja se liittyy lähes kaikkeen toimintaan: minusta syöminen on mukavaa niin yksin kuin seurassakin. Ajattelen, etten koe kylläisyyden tunnetta helposti ja syön niin iloon kuin suruunkin. Syöminen tuottaa mielihyvää ja erityisesti haluttaa syödä makeaa. Jos kotona on avaamaton karkkipussi, se voi säilyä pitkään – mutta jos sen avaa, se on syötävä heti ja kaikki kerralla. Minulla on ollut reilu neljä vuotta keliakiadiagnoosi. Sekin aiheuttaa omat haasteensa, kun olen kodin ulkopuolella. Pituuteni on 166 cm ja lähtöpaino 78 kg. Tavoitteena on kymmenen kilon pudotus. Ajatus on, että puolessa vuodessa olisin saavuttanut tavoitepainon.
Mielestäni syön säännöllisesti ja melko monipuolisesti. Syön aina aamupuuron ja työpaikalla lounaan sekä välipaloja, ettei tulisi hotkimisen tarvetta. Sitten illalla alan kuitenkin kulkemaan jääkaapilla. Mies syö illalla tuhdisti ja minä hyppään usein samaan remmiin. Viikonloppuun liittyy myös siiderit ja viini ja olen huomannut, että alkoholi lisää syömisen tarvetta.
En pysty olemaan nälässä. Välillä olen ollut karkkilakossa, kahvileipälakossa ja alkolakossa lyhyitä aikoja. Mutta totaalikieltäytymiset eivät hyvä juttu. Ajattelen, että painonpudotus ei ole hankalaa, mutta painon pitäminen tietyissä kiloissa on. Yleensä paino on tippunut melko nopeasti.
Tykkään käydä lenkillä ja talvella tykkään hiihtää. Minulle on tehty kuntosaliohjelma, mutta en ole vielä saanut lähdettyä sinne. Mutta aion mennä salille ja jumppiin heti, kun ne alkavat nyt syksyllä. Liikunnasta saan jaksamista omaan elämään ja työhöni.”
Muutosvalmennuksen puolivälissä
”Olen iloinen, kun oma keventäminen on sujunut tosi hyvin. Paino on tippunut tasaisesti. Tässä vaiheessa tuntuu, että ruokarytmi ja määrät on aikalailla kohdillaan. Syön säännöllisesti ja nälkä on pysynyt loitolla. Ja kaiken lisäksi vielä painokin tippuu. Jo nyt huomaan, että kun syön riittävästi aterioilla ja kunnon välipalat, niin napostelun tarve vähenee. Tiedän itsekin, että annoskokoja pitää ehkä vielä pienentää jatkossa.
Liikuntahommat ovat alkaneet hyvin. Tiistaisin käyn jumpassa, keskiviikkona on kahvakuula ja perjantaina minulla on välillä mahdollisuus käydä lihaskunto- ja vesijumpassa. Kun vaihtoehtoja on eri päiville, voin rytmittää työt ja muut hommat sujuvasti. Ajattelen, että joka jutussa ei tarvitse käydä joka viikko. Kävelyä ja lenkkeilyä sitten väliin sopivasti aina silloin tällöin. Koira pitää tästä puolesta huolen. Liikunta eri muodoissa tuottaa minulle suurta hyvän olon tunnetta!”
Muutosvalmennuksen lopussa
”Olen kevennyksen aikana herkutellutkin ja syönyt karkkia, mutta pystynyt välttämään ahmimisen. Olen suunnitellut ennen ruokailuja, minkä verran aion syödä ja se on toiminut. Jälleen kerran olen huomannut, että kun syö riittävästi tavallista ruokaa, niin ei tee mieli napostella. Myös makeanhimo on vähentynyt ja sokeriset jutut ovat jääneet vähemmälle.
Olen iloinen, että pyhien aikana painoni ei noussut ja eikä tullut ähkyä, mikä on aiemmin ollut tavallista – siitä huolimatta olen kyllä herkutellut ja käyttänyt alkoholia. Ulkoilua ja pitkiä kävelylenkkejä on tullut reippaasti. Olen syönyt tähän saakka noin 2000 kaloria/päivä. Joku päivä syön enemmän kuin tämä, joku toinen päivä vähemmän. Syömisten ja liikunnan kirjaaminen on ollut nyt tauolla ja painoni on silti pysynyt 70 kilossa. Parisen kiloa olisi vielä tavoitteeseen ”
Psykologin kommentit
Seijalle oli tärkeää keventää niin, ettei joutuisi kokemaan nälkää tai totaalikieltäytymisiä. Hänellä oli paljon aikaisempaa kokemusta erilaisista herkkulakoista, joiden jälkeen paino oli kuitenkin noussut takaisin. Nyt kevennys perustui säännölliseen, mutta harkittuun syömiseen. Liikunnan suhteen motivaatio säilyi joustavan suhtautumisen ja lajivaihtelun myötä. Mielihyvän saaminen ohjasi liikkumista ja siitä puuttui pakonomaisuus, joka helposti tekee liikunnasta pakkopullaa. Myös ajoittainen herkuttelu kuului kevennykseen, mutta se tapahtui suunnitellusti ja tavallisen syömisen lisäksi. Makeanhimo väheni ja napostelu pysyi hyvin kurissa ilman turhaa lakkoilua. Painon tasaisen laskun taustalla olikin järkevä panostaminen syömisen rytmiin ja koostumukseen ennen annoskokojen pienentämistä. Nälkä pysyi näin loitolla ja Seija jaksoi upeasti pudottaa painoaan hitaasti kohti tavoitepainoa.
