Muutosvalmennuksen alussa
”Täytän tänä vuonna 60, joten isot synttärit on tulossa. Olemme mieheni kanssa yrittäjiä ja minä hoidan taloushallintoa kotitoimistosta käsin. Kodin hoidan siinä sivussa ja mieheni käy syömässä kotona. Olen siis kaiken aikaa ruoka mielessä. Ongelmani on ollut välipalojen napsiminen ruokaa laittaessa sekä liian suuret ruoka-annokset. Iltaisin olen lohduttautunut ruoalla. Olen aina ollut taipuvainen lohtusyömiseen pienten ongelmien tähden ja muuten vain turhautuessa. Se on ollut aina näin, mutta nuorempana pystyin korjaamaan tilanteen nopeasti. Nyt tällä iällä se on paljon vaikeampaa.
Minulla on tällä hetkellä 10 kiloa ylipainoa ja olen kasvattanut läskejäni runsaat kymmenen vuotta. Olen aina ollut tarkka terveydestäni ja ulkomuodostani, mutta näin vain pääsi käymään aivan huomaamatta. Kärsin uniongelmista muutaman vuoden ajan ja käytin nukahtamislääkkeitäkin jossain vaiheessa. Uskoisin unettomuuteni saaneen alkunsa kovista selkä- ja hartiakivuista. Unettomuus ja lihominen saattoivat johtua osaltaan myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka minulla myös todettiin noihin aikoihin. Minulla on myös nivelrikkoa vähän joka puolella ja olen saanut jo kuusi kortisonipistosta tänä vuonna.
Alkuvuodesta en ole pystynyt liikkumaan normaaliin tapaan. Sen sijaan olen vain lisännyt syömistäni, koska olen tuntenut tilanteeni masentavana ja pelottavana. Olen joutunut jättämään pois mielilajejani, kuten zumban ja sen sellaista, koska oikeassa polvessa on paha nivelrikko. Ehkä kaikki tämä on masentanut mieltäni, koska pelkään raihnastumista ja sen tuomaa kipua sekä jäsenten toimimattomuutta. Vaihdevuodetkin ovat varmaan osaltaan vaikuttaneet mielialaani ja siihen, etten ole oikein jaksanut välittää.
Muutosvalmennuksen puolivälissä
Ennen kuin päätin ryhdistäytyä ja liityin Keventäjiin, syöminen tuntui vain jatkuvan ja lisääntyvänkin. Nyt painoni on laskussa ja olen pystynyt pitämään itseni aika hyvin hallinnassa päiväkirjan avulla, mikä on hieno juttu. Olen oppinut käyttämään rasvoja ja maitotuotteita joka päivä suositusten mukaisesti, mikä on ollut aiemmin puutteeni.
Olen hirveän ankara itselleni ja usein vaadin aivan liikaakin itseltäni – olen kai jonkun sortin perfektionisti. Pitää paikkansa, että saatoinkin sairastua liiallisesta stressistä. Työkiireet tuntuivat lisääntyvän koko ajan. Yritin hoitaa kaikkea, kuten ennenkin, kunnes tajusin löysätä vähän ja armahtaa itseäni. Nyt minulla on siivousapua vähintään kerran kuussa ja olen antanut mieheni ymmärtää, että hänellekin kuuluisi osa kotitöistä. Lisäksi yritän olla häiriintymättä, vaikka koti ei aina olisikaan sellaisessa kunnossa kuin aikaisemmin.
Kuntosalilla käyn tällä hetkellä 3 tuntia viikossa ja teen kaikki liikkeet ajatuksella ja ääriliikkeitä varoen eli kuuntelen kehoani kaiken aikaa. Olen myös yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että en jättäisi mitään aterioita väliin, ja ettei sitten tapahtuisi niitä retkahduksia iltaisin. Kyllä se varmaan tästä alkaa sujua, kun tiedostaa nälän ja mielihalun eron. Kieltojen ja pakkojen kautta tämä ei tule onnistumaan. Siinä minulla on paljon opittavaa vielä. Taidan olla aika stressaavaa sorttia. Uskon kuitenkin, että opin vielä rentoutumaan ja rauhoittamaan mieleni niin, ettei tarvitse turvautua mihinkään sijaistoimintoihin.
Muutosvalmennuksen lopussa
Tänään olen saavuttanut tavoitepainoni 100 gramman tarkkuudella. Viimeiseen parin kilon pudottamiseen meni pitkä aika, mutta nyt se on tehty! Matkan varrella olen oppinut terveemmän suhtautumisen syömiseen. En käytä ruokaa enää lohduttautumiseen. Olen oppinut olemaan itselleni myös armollisempi ja annan itselleni enemmän aikaa myös pelkkään olemiseen.
En aio enää lihoa entisiin mittoihini. Syön normaalisti kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja annoskoot ovat huomattavasti pienentyneet. Syöminen ei tuota enää ongelmia – olen oppinut tunnistamaan oikean nälän mielihalusta. Vaatteet ovat menneet uusiksi 13 kilon painonpudotuksen seurauksena ja olo tuntuu kevyeltä ja sutjakalta.”
Psykologin kommentit
Tuula oli aina pitänyt huolta ulkonäöstään, mutta vaikeat niveloireet ja niihin liittyvä kipuilu sekä unettomuus lisäsivät arjen stressaavuutta ja myös lohtusyömistä. Näin voi käydä kenelle vain, elämäntilanne vie mennessään ja vasta myöhemmin havahtuu miettimään syömisiään ja mahdollista painon nousua. Tuula lähtikin aktiivisesti hakemaan parempaa syömisen hallintaa ja muutti ruokavaliotaan sekä aikataulutusta ruokapäiväkirjan avulla. Nälän erottaminen mielihalusta on ollut jatkon kannalta keskeinen asia, samoin stressin hallinnan vahvistaminen muuten kuin napostelemalla. Lämpimät ateriat ja mielihyvää tuottava liikunta ovat myös mitä parhaita stressin hallintakeinoja. Oman vaatimustason kohtuullistaminen ja rentoutuskeinojen lisääminen toivat Tuulallekin lisää jaksamista, vaikka niveloireet ovat edelleen osa arkea ja rajoittavat liikkumista. Tuula kertoi oppineensa olemaan armollisempi itseään kohtaan ja antavansa aikaa itselleen ”vain olemiseen”. Hän malttoi jatkaa muutoksiaan pitkäjänteisesti ja saavutti lopulta myös tavoitepainonsa.
