Lihavuutta on monenlaista

Suomessa on noin 2,5 miljoonaa ylipainoista aikuista ja neljännes aikuisista on selvästi lihavia FinTerveys 2017- tutkimuksen mukaan. Luku voi olla jonkin verran noussut tai laskenut, mutta paljon lihavia lapsia, nuoria, työikäisiä ja vanhuksia joka tapauksessa on. Ei siis ole merkityksetöntä miettiä, mitä lihaville kuuluu.

Lihavuus on moniulotteinen

Lihavien joukkoon mahtuu monenlaista. Minua on jo jonkin aikaa häirinnyt, että lihavat määritellään yhdeksi ryhmäksi. Potilaissani on kotiäitejä, perheen päitä, yritysjohtajia, bisnesnaisia, pätkätyöläisiä, työttömiä, professoreita ja kouluttamattomia. Sanomattakin on selvää, että kaikilla heillä on oma tarinansa, omat elintapansa ja omat lihavuuteen johtaneet elämänvaiheensa. Jopa kiihkein tieteellinen mielenkiinnon kohteeni, identtiset kaksoset, ovat hekin täysin uniikkeja yksilöitä. Samasta puusta veistetyt, samassa perheessä kasvatetut, saman koulutien käyneet, naapureina asuvat, yhtä aikaa synnyttäneet ja samaa matkaa puolisoistaan eronneet voivat silti olla painohistorialtaan erilaiset.

Kuin elämä pienoiskoossa

Lihavuuden kehittyminen on kiinnostava kokoelma elämää itseään. Syöminen liittyy kaikkiin elämänvaiheisiin ja syömättömyys on vain väliaikainen tila: se katkeaa vääjäämättä jossain vaiheessa –syömiseen.

Syömme tonneittain ruokaa ja jokaisella suupalalla on oma tarkoituksensa. Useimmiten se on huomaamatta kahmaistu annos sitä, mitä tarjolla sattuu olemaan. Joskus syöminen on tarkkaan suunniteltu orgia, johon liittyy paitsi ruokalajien ja juomien, myös kutsuvieraslistan tarkka pohtiminen. Joka juhlaan on omat ruokansa ja niillä kaikilla on oma merkityksensä. Joulut, pääsiäiset, vaput, juhannukset, synttärit ja nimpparit ja oikeastaan koko vuosi rytmittyy syömällä.

Arkenakin syöminen on hyvin kaavoitettu; jo pikkulapsi tietää, että aamupalalle kuuluvat ihan eri ruoka-aineet kuin lounaalle, ja että jälkiruoka kuuluu syödä viimeisenä. Lapsi oppii myös sen, että ruoka on monesti sama kuin lämpö, turva ja rakkaus. Tunnesyöminen on siis lähes synnynnäistä, ja siksi se on helppo ottaa käyttöön elämän iloissa ja suruissa vastakin. Koska ruoka on läsnä eri muodoissaan koko ajan ja kaikkialla, on suoranainen ihme, että tässä yhteiskunnassa joku voi pysyä normaalipainoisena.

Terve lihavuus

Lihavuuden psykologia ja sosiologia ovat selvästi hyvin monimuotoisia, mutta niin ovat sen terveysvaikutuksetkin. Ainakin 40 vuoden ajan on pohdittu ilmiötä nimeltä ’terve lihavuus’. Terve lihava saisi lääkärintarkastuksesta puhtaat paperit; psyykkisesti pitäisi olla terve eikä fysiikkakaan saisi pettää. Koska koko ajan toitotetaan lihavuuden terveysvaikutuksista, me lihavuustutkijat olemmekin viime aikoina uudelleen kiinnostuneet terveistä lihavista. Onko heitä olemassa vai ovatko niin kutsutut terveet vain liian huonosti tutkittuja? Jos on tänään terve, kenelle sairaudet ilmaantuvat, miten pian ja miten niitä voisi ennustaa? Onko terveen lihavan hyödyllistä laihduttaa? Voiko siitä olla haittaa?

Tieteellisessä kirjallisuudessa terveelle lihavuudelle on monta määritelmää. Aineenvaihdunnan kannalta oletetaan, että lihavalla ei ole sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, korkeaa kolesterolia tai verenpainetta. Vain harvoin on tutkittu tuki- ja liikuntaelimistöltään terveitä vs. sairaita ja psyykkistä terveyttä ei tässä mielessä ole lähdetty määrittelemään. Suurin osa lihavista kun on muutenkin psyykkisesti terveitä. Määritelmä ’terve lihavuus’ koskee siis lähinnä lihavuuden aineenvaihduntahäiriöiden puuttumista.

Nuoret päärynät

Terveitä lihavia on enemmän nuorissa ikäryhmissä. Parikymppisistä lihavista arvioidaan, että noin 40 prosenttia olisi metabolialtaan terveitä, mikä on yllättävän vähän, sillä nuorten kohdalla luulisi vieläkin suuremman osan säästyneen aineenvaihduntahäiriöiltä. 60 ikävuotta kohden vain noin 10 prosenttia lihavista luokitellaan terveiksi.

On vaikea ennustaa, kuka on se, joka lihavuudesta huolimatta säilyy terveenä. On kuitenkin havaittu, että kehon muoto toimii melko hyvänä ennustekijänä: terveillä lihavilla on yhtä paljon rasvaa kuin aineenvaihdunnaltaan häiriintyneilläkin, mutta rasva on kertynyt iho alle ja alavartalopainotteisesti, ei vatsaonteloon ja sisäelimiin. Omenavartaloinen, hoikkasäärinen on useammin metabolisesti sairaampi kuin päärynänmallinen vähemmän vatsakas. Erityisesti vatsaontelon sisäinen rasva ja maksan rasva ennustavat suurta sairastumisvaaraa. Ennusmerkkejä etsiessään kannattaa myös katsoa lähisukulaisiaan.

Pitääkö terveen lihavan laihduttaa?

Onko terveen lihavan laihduttaminen sitten hyödyllistä? Tutkimukset ovat osoittaneet, että ainakin lihavien lasten laihtuminen normaalipainoiseksi ehkäisee tehokkaasti aineenvaihduntahäiriöiden ilmaantumista. Itse asiassa eräässä tutkimuksessa lapsuusajan lihavuus ei lisännyt tyypin 2 diabeteksen, kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöiden tai verenpainetaudin riskiä, jos paino oli normaalistunut aikuisikään mennessä. Jos taas oli lihava sekä lapsena että aikuisena, tyypin 2 diabeteksen riski oli 5-kertainen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden 2-3 – ja verenpainetaudin 3-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Lähes yhtä lailla suurentuneet riskit olivat lihavalla aikuisella, joka oli ollut lapsena normaalipainoinen.

Tämä ei kuitenkaan vastaa vielä siihen kysymykseen, pitäisikö terveen lihavan laihduttaa. Asiasta on varsin vähän näyttöä, on hippunen puolesta ja hippunen vastaan. Siitäkin on kuitenkin dataa, että jos on lihavuudesta huolimatta terve, kuolleisuus ei ole juuri lisääntynyt.

Terveet geenit terveessä ruumiissa

Terve lihava saa todennäköisesti kiittää hyviä geenejään, mutta ei sovi unohtaa, että elintavoilla voi olla valtavasti merkitystä sairauksien kehittymisessä painosta riippumatta. Erityisesti liikunnan hyödyistä on paljon näyttöä. Liikunta vilkastuttaa aineenvaihduntaa, lisää lihasmassaa ja polttaa vatsaontelon sisäistä rasvaa. Liikunnan hyödyt eivät välttämättä näy millään tavalla vaa’alla. Myös ravintorikkaan, vitamiinipitoisen ruoan syöminen on eittämättä terveyttä edistävää.

Lihavuuden ehkäisy ja hoito koskee meitä kaikkia. Painoa kertyy yksilöllisistä syistä miljoonilla tavoilla mutta onneksi keventääkin voi monella lailla!