Jos haluat innostua hiihdosta, valitse juuri sinun taitoihisi, kokoosi ja ajankäyttöösi sopivat välineet. Myös hiihtäjän koko, hiihtotaito ja se, miten paljon aikoo hiihtää, ohjaavat päätöstä.
”Eniten suksien valintaan vaikuttaa paino”, kertoo hiihtovälineasiantuntija ja valmentaja Olli Kainulainen.
Väärillä paino- tai kuntotiedoilla valitut sukset tekevät hiihtämisestä hankalaa ja into lajiin saattaa lopahtaa jo alkukilometreillä.
Ennen kauppaanmenoa on myös tehtävä valinta perinteisen- tai vapaan- eli luistelutyylin välillä. Aloittelevan kuntoilijan kannattaa muistaa, että vapaa tyyli on perinteistä raskaampaa, joten suksityyppi kannattaa valita oman kunnonkin mukaan.
Missä hiihdät?
Perinteisen hiihdon sukset saavat olla 15–30 senttiä pidemmät kuin hiihtäjä. Niiden valintaan vaikuttaa myös hiihtokeli: hiihteleekö lähinnä pohjoisessa pakkaskeleillä vai etelän vaihtelevissa olosuhteissa?
Pitopohjasukset ovat hyvä valinta hiihtäjälle, jolla ei ole aikaa tai tilaa suksien alituiselle voitelulle. Pitopohjasuksia on kolmen tyyppisiä. Tuotemerkistä riippuen opti-, micro- tai nanogripsuksiksi kutsuttujen suksien pinnassa on kemiallinen käsittely eli millimetrin miljoonasosan kokoluokkaa olevia hiukkasia, jotka toimivat suunnilleen kuin perinteinen terva. Hiukkasten kitka synnyttää sekä luiston että pidon. Parhaiten tekniikka toimii nollakelillä tai pikkupakkasella.
Zero-pitopohjasuksissa pito perustuu suksen pohjaan upotettuun kumiliuskaan, joka tuo kitkaa. Sukset toimivat perushiihtäjällä oikein hyvin ja sopivat jopa kilpailuihin.
”Mikään ei estä lisäämästä zero-suksen pitopohjaan voidetta kovalla pakkasella. Silloin suksi ei takertele”, Kainulainen neuvoo.
Lisäksi on niin sanottuja skin-suksia. Niissä luisto ja pito syntyy samettimaisesta mohairkarvasta pohjassa.Tämä suksi sopii esimerkiksi tilanteeseen, jossa hiihtämään lähdetään aamupakkasilla, mutta lenkiltä palataan plussakelissä.
Asiantuntevat suksikauppiaat osaavat kertoa, mikä näistä vaihtoehdoista sopii parhaiten niihin hiihto-olosuhteisiin, joissa yleensä hiihtää.
Voideltavatkaan sukset eivät ole niin työläitä nykyään kuin ennen. Erilaiset pikapitovoiteet tai pitoteipit toimivat ja niiden käyttö on yksinkertaista.Oikea kohta pitoavulle löytyy paperitestin avulla.
Suksien päällä seistessä paperia liikutetaan suksien alla kohtaan, jossa paperi ei enää liiku lattian ja suksen välissä. Siinä on sukseen pitoalue. Se on kohta, joka painuu hiihtäessä kiinni latuun ja johon pitoteippi tai -voide laitetaan.
Perinteisen tyylin monossa pohja on notkea ja joustava, jotta päkiällä saa työnnettyä helposti vauhtia. Varpaille pitää olla reilu sentti tilaa, etteivät varpaankynnet kipeydy tai tule mustiksi.
Älä huijaa
Vapaan hiihtotyylin suksien on hyvä olla omaa pituutta 5—20 senttiä pitemmät. Painavan hiihtäjän kannattaa valita reilusti pitkät sukset. Lyhyt suksi on ketterä ylämäkihiihdossa, mutta pitempi liukuu paremmin.
”Aloittelevan kuntohiihtäjän ei pidä valita liian jäykkiä suksia, sillä ne vaativat hyvää tekniikkaa”, Kainulainen sanoo.
Jos ei vielä osaa siirtää painoa tarpeeksi suksen päälle, jäykillä suksilla hiihdosta tulee horjuvaa. Silloin on pakko käyttää enemmän lihasvoimaa, että saa vauhtia potkuun. Kaupassa ei kannata liioitella taitojaan tai huijata painoaan. Oikeilla tiedoilla myyjä osaa ohjata ostamaan sukset, joiden jäykkyys on sopiva. Jos välineet on valittu väärin, into ladulla hiipuu.
Ensimmäiseksi luisteluhiihtosuksiksi ei myöskään kannata valita halvinta mahdollisinta settiä. Hyvä vapaan hiihdon suksipaketti (sukset ja siteet) maksaa 250 eurosta ylöspäin.
Ennen käyttöä sukset on hyvä voiteluttaa niin, että niissä on pohjustus ja perusluistovoitelu valmiina. Sen jälkeen luistelusuksien hoito on helppoa: pikaluistovoiteilla pärjää pitkään. Riippuen siitä, kuinka paljon hiihtää, sukset voi viedä voideltaviksi urheiluliikkeeseen tai suksihuoltopisteeseen kerran tai pari talvessa.
Vapaan tyylin monossa varpaille pitää jäädä tilaa, mutta muuten kenkä saa istua sukan tavoin eikä kantapää saa nousta. Monon pohja on jäykkä ja nilkan tuki tärkeää.
Suksiaapinen
Vapaa tyyli
+ Voit sivakoida leveillä latu-urilla tai järven jäällä.
+ Et välttämättä tarvitse latua. Hiihto sujuu myös jäisellä lumella.
+ Kunto kohoaa nopeasti.
+ Et tarvitse tahraavia pitovoiteita ollenkaan.
– Hiihtotekniikka vaatii enemmän harjoittelua kuin perinteinen tyyli.
– Väsähtäneenä ylämäet haastavia, koska joka kerta pitää ponnistaa että pääsee eteenpäin.
Perinteinen tyyli
Pitopohjasukset (opti-, nano- ja microgrip)
+ Toimivat mainiosti ilman voitelua nollakelillä ja pikkupakkasissa.
+ Eivät tahraa vaatteita tai suksipussia.
– Luisto kärsii kovilla pakkasilla.
Pitopohjasukset (zero, skin)
+ Hyvä käyttövalmis suksi harrastajalle ja aktiivihiihtäjälle.
+ Ei tarvitse voidella, mutta kovalla pakkasella pitää lisätä voiteella pitoa (zero).
– Tökkii, jos lumi on kuivaa (zero), ei pidä jäisestä kelistä (skin)
Voideltavat sukset
+ Sukset saa voitelemalla pitämään ja luistamaan hyvin kelillä kuin kelillä.
+ Pitoalueen voi mitata tarkasti oman painon mukaan.
– Sukset pitää voidella monta kertaa talven aikana ja pitää tietää, mikä voide sopii mihinkin keliin.
Miten aloittaa hiihto aikuisena?
”Suosittelen hiihtokouluun osallistumista. Muutaman viime vuoden aikana kurssien kysyntä on räjähtänyt. Tyypillinen kävijä on 30–40-vuotias nainen, joka ei ole hiihtänyt koskaan aiemmin, ei edes koulussa.
Ennen kurssille tuloa olisi hyvä käydä kokeilemassa hiihtoa omin päin, jotta kurssilla päästään heti kiinni ongelmakohtiin.
Ensimmäiset 100 kilometriä tulisi hiihtää ilman sauvoja, silloin oppii tekniikan kunnolla. Aikuisenakin aloittanut voi osallistua jopa 50 kilometrin Finlandia-hiihtoon, jos vain kestävyyskuntoa riittää ja on hiihtänyt tarpeeksi kilometrejä alle.”
Vältä aloittelijan virheet
Tahdon vapaahiihtoa.
”Vapaa tyyli on paljon perinteistä vaikeampaa ja rankempaa. Ryhdy siihen vasta, kun peruskuntoa on riittävästi ja tasapaino suksilla on hallussa.”
Tulee niin kuuma.
”Pukeudu kevyemmin. Toppavaatteet ovat liikaa ladulle. Valitse joustavat, tuulenpitävät ja hengittävät vaatteet. Vanhalla tuulipuvullakin pääsee harrastuksen alkuun. Alle voi pukea sään mukaisen lämmittävän kerroksen.”
Ei liu’u, vaikka jo syksyllä voitelin.
”Hyväksy se, että sukset kaipaavat säännöllistä huoltoa. Etenkin leudolla säällä poistan voiteet ja voitelen sukset joka lenkin jälkeen. Pitopohjasukset ovat huolettomammat mutta kalliimmat, ja ne toimivat hyvin yleensä vain leudossa kelissä.”
Vinkit antoi hiihdonopettaja Kauko Nykänen
