30-vuotiaana Anne painoi 130 kiloa ja liittyi Painonvartijoihin. Siellä hän onnistui pudottamaan reilu 30 kiloa. –”Silloin oli aivan huippujuttu painaa alle sata kiloa. Huimaa painonpudotusta hehkutettiin ja sanottiin jopa, ettei nyt enää tarvitse laihduttaa enempää. Tosiasiassa olisi ollut tarve pudottaa vielä lähes saman verran lisää. Into sitten lopahti siihen ja ajattelin jatkavani laihdutusta vähän myöhemmin. Aika nopeasti palasin takaisin entisiin tapoihini, lisäsin pikkuhiljaa taas syömistä ja sitä rataa”, hän kertoo.
Anne lihoi takaisin noin 110 kiloon ja liittyi vuonna 2006 jälleen Painonvartijoihin. Sillä kertaa hän onnistui laihduttamaan tavoitepainoonsa. –”Toimin jonkin aikaa Painonvartijoissa myös ryhmäohjaajana. Mutta jotakin puuttui, koska paino alkoi taas pikkuhiljaa kivuta ylöspäin, vaikka tiesin kyllä keinot painonhallintaan. Näin jälkeenpäin ajatellen, se ehkä johtui siitä, että painonpudotuksesta puuttui ajattelutyö”, hän pohtii.
Vuosi sitten Anne heräsi omaan tilanteeseensa. Paino oli taas kivunnut kolminumeroiseen lukuun. –”Kaikki öllötti ja ällötti: oma surkea paisunut olemukseni, huono kuntoni ja aina vaan isompien vaatteiden ostaminen. Lähestyvät 50-kymppiset, ylöspäin pyrkivä verenpaine ja ylipaino, joka oli vuosien saatossa muun muassa kuluttanut polvia, saivat ajattelemaan myös terveysasioita. Osittainen herättäjä oli myös lastenlapsien syntymät. Mummina halusin jaksaa touhuta heidän kanssaan Ensimmäiseksi tilasin kuntopyörän. Sen jälkeen liityin Keventäjiin. En asettanut itselleni isoja tavoitteita, vaan päätin, että etenen pikku hiljaa, askel kerrallaan. Päätin, että tällä kertaa otan itselleni aikaa ja katson mitä tapahtuu painon suhteen. Halusin nauttia elämästä ilman stressiä laihduttamisen kanssa”, hän kuvailee.
Liikunta tärkeässä roolissa
Anne kertoo löytäneensä tiensä liikunnan pariin vasta aikuisiällä. Nyt siitä on tullut hänelle tärkeä osa arkea. Kotona kuntopyörällä taittuu kilometrejä 3-4 kertaa viikossa. Kesällä polkupyörän matkamittariin kertyi lähes 2000 kilometriä muun muassa työmatkojen ansiosta. –”Liikunta on se, joka auttaa pysymään kunnossa! On upea tunne, kun iän kertyessä herää huomaamaan kuinka tärkeää on olla terve ja jaksaa touhuta kaikenlaista, ja että erilaisten polvioperaatioidenkin jälkeen pystyy taas yllättäviin suorituksiin. Ovathan ne kilotkin tärkeitä, mutta enää ei ole kiire minnekään. Voin ihan rauhallisin mielin asetella pieniä tavoitteita ja liikkua itselleni mieluisimmilla tavoilla”, hän hehkuttaa.
Anne myöntää tarvitsevansa päivittäistä pientä herkkuhetkeä kahvipullan tai muun makean muodossa. Siihen voi huoletta antautua, kun tietää kuluttavansa ylimääräiset kalorit pois liikkumalla. Muutoin hänen ruokatottumuksensa ovat pysyneet kutakuinkin samoina: tavallista perusruokaa, mutta enemmän kasviksia: –”Selkärankaan on iskostunut vanha kunnon lautasmalli, jossa lautanen täytetään puoliksi kasviksilla. Avomieheltäni olen oppinut käyttämään kasviksia monipuolisemmin. Valikoima on laajentunut, joten nykyään meillä syödään muutakin kuin pakastesekavihanneksia.”
Hyvä olo heijastuu myös ulkonäköön
–”Kropassani on tapahtunut sellaisia muutoksia, joita ei tapahtunut aikaisemmissa pudotuksissa. Olen nyt aikalailla samoissa ympärysmitoissa kuin silloin, kun pääsin tavoitepainooni. Sen huomaa vaatteista: osa sen aikaisista vaatteista menee päälle jo nyt, ja silti minulla on vielä reilu 10 kiloa matkaa tavoitteeseen. Senttejä on lähtenyt enemmän ja esimerkiksi vyötärönympärys on kohta ihannemitassa”, Anne kertoo. Hänen mukaansa laihdutuksessa kaikkein tärkeintä on ollut hyvän olon ja sitä kautta tasapainon saavuttaminen: –”Minulle tämä painonpudotusprosessi on ollut iso juttu. Olen taas saamassa kehoni tasapainoon ja mieleisekseni. Tämän ikäisenä se on ehkä vielä isompi juttu kuin nuorempana. Silloin siihen liittyi sellainen hyväksynnän tarve eikä sitä niinkään ajatellut sitä, mikä tuo hyvää oloa, vaan keskittyi enemmän ulkoisiin seikkoihin. Nykyäänkin vaaditaan paljon ja ulkonäköä korostetaan liikaa”, hän toteaa. ”Toki ulkonäöllä on merkitystä tämän ikäisellekin naiselle. Kyllähän sitä paljon mieluummin katselee itseään peilistä 18 kiloa hoikempana kuin vuosi sitten. Vaikka mieheni sanoo, ettei kiloilla ole hänelle niin suurta merkitystä, iloitsee hän siitä, että minulla on hyvä olla kevyemmän itseni kanssa”, Anne pohtii.
Tulevaisuudessa vielä 10 kiloa pois
Ensi vuoden maaliskuussa Anne täyttää 50 vuotta. Silloin hän on päättänyt painonsa alkavan 7-alkuisella lukemalla. –”Odotan myös innolla 50-vuotiaille tehtävää työterveystarkastusta. Jännä nähdä, miten painonpudotus on vaikuttanut verenpaine- ja rasva-arvoihin. Jos kaikki on kunnossa, niin sehän on hieno palkinto siitä, mitä on itsensä ja terveytensä hyväksi tehnyt”, hän sanoo innoissaan.
Parhaimpana asiana Keventäjissä Anne pitää ehdottomasti päiväkirjaa. Hän kokee tärkeäksi seurata päivittäistä energiankulutustaan ja aikoo jatkaa Keventäjien jäsenenä. –”Terveisiä muille keventäjille: älä anna periksi! Itse olen soutanut ja huovannut vuosikaudet, mutta silti en ole palannut enää niihin pahimpiin lukemiin. Jokaisella laihdutuskerralla olen kuitenkin oppinut jotain. Asenne ratkaisee paljon onnistumisen kannalta”, Anne kannustaa. ”Elän nyt parasta aikaa ja nautin asioista, koska jaksan paljon paremmin. Uskon, että olen viimein löytänyt tasapainoisen suhteen painonhallintaan koko loppuelämäkseni”, Anne sanoo onnellisena.
