Muutosvalmennuksen alussa
Olen aina ollut hyvin liikunnallinen ihminen, mutta olen pikkuhiljaa huomannut ajautuneeni tilanteeseen, jossa liikun todellisuudessa aika vähän ja syön paljon… Tämä suuntaus on tapahtunut varmaankin lasten saamisen seurauksena eli kiloja on jäänyt lasten myötä (2 ihanaa poikalasta, 5,5 ja 1,5v.). Tyytymättömänä omaan nykyiseen kehooni, olen ajoittain todennut yrittämisen olevan toivotonta ja sortunut mässäilyyn ym. Toisaalta joskus tulee innostuksia, että nyt nämä inhottavat ylimääräiset kilot lähtevät ja vauhdilla, mutta eiväthän ne mihinkään lähde. Ainakaan yhtäkkiä. Keventäjiin liittymisen myötä olen kuitenkin alkanut toivottavasti löytää järkeä syömiseeni, ja olen alkanut enemmän ajatella myös ravinnon terveydellisiä puolia. Toivon oman itsetuntoni kannalta pääseväni Keventäjissä asettamaani tavoitteeseen.
Painoni liittyessäni Keventäjiin oli 70 ja pituus 164. Alkaessani odottamaan nuorempaa poikaani painoni oli 63. Olen Keventäjiin liittymisen myötä huomannut, että aiemmat ruokailutottumukseni olivat hyvin huolettomat, eli napostelin jatkuvasti jotain, enkä ajatellut kuinka suuria kalorimääriä oikeasti päivän mittaan söin. Myös karkkia olen syönyt ajoittain aikamoisen paljon. Tähän huolettomuuteen osasyynä on varmasti myös se, että aiemmin kun liikuin huomattavasti enemmän (ja olin nuorempi…), minun ei edes painonhallinnan takia tarvinnut kiinnittää huomiota syömisiini. Nyt nähtävästi todellakin täytyy.
Muutosvalmennus jatkuu
Tästä oman vastaukseni kirjoittamisen viipymisestä huomaa juuri sen, mikä tuntuu olevan oman painonhallintani yksi hankaluuksista, eli ajan puute. Olisi hienoa jos vuorokaudessa olisi enemmän kuin 24 tuntia… en taida olla tämän ongelman kanssa yksin.
Olen pyrkinyt nyt muuttamaan pikkuhiljaa ruokavaliotani jatkuvasti terveellisempään suuntaan. Perheessämme syödään pääasiassa tummaa leipää, en syö juurikaan perunaa vaan mieluummin kasviksia tai salaattia. Pyrin syömään joka päivä hedelmiä. Olen pienentänyt myös syömiäni annoskokoja punnitsemisen valaisemana. Aiemmin söin myös kerralla aika paljon. Olen myös pyrkinyt toimimaan niin, että jos minulla ei ole nälkä, niin en syö. Karkkia en ole Keventäjiin liittymisen jälkeen syönyt juurikaan.
Toisaalta en ole mitään ruoka-aineita itseltäni kieltänyt, vaan syön esim. pari palaa suklaata illalla jos siltä tuntuu. Niiden merkitseminen päiväkirjaan on kuitenkin selkeästi vähentänyt herkkujen määrää. Mietin jokaista suupalaani aika tarkkaan. Tämä on välillä jopa hieman ahdistavaa, mutta toisaalta tuloksiakin on tullut, joten kai tämä tie on ihan hyvä. Painoni on tällä hetkellä n. 65,5, mihin olen ainakin tänään kohtuullisen tyytyväinen, kun takana on viikko, jolloin on juhlittu kolmeen otteeseen syntymäpäiviä (ulkona syömistä, täytekakkua jne …).
Joinain päivinä pystyn pidättäytymään esim. työpaikalla tarjottavista herkuista kokonaan, mihin olen kyllä sitten tyytyväinen. Mutta joinain päivinä on pakko jonkin verran herkutella, enkä toisaalta itseäni siitä hirveästi tuomitse. Hankaluuksia tuottavat sellaiset repsahduspäivät, jolloin en pysty olemaan ottamatta useampaa konvehtia, keksiä ym. ym. Näinä päivinä ajatuskuvio kulkee suunnilleen siten, että nyt kun on kerta jo repsahdettu, niin menköön sitten…
Tavoitteenani on saavuttaa odotusta edeltänyt paino 63 kg pääsiäiseen mennessä. Nyt tavoite tuntuu ehkä saavutettavalta, mutta painon tippuminen on tietysti sitä hitaampaa mitä pidemmälle mennään. Tärkeintä ei ehkä kuitenkaan ole kilomäärät, vaan se että tuntisin taas itseni omaksi itsekseni. Tavoitteen saavuttamiseksi pyrin myös lisäämään liikuntaa, mikä tietysti lasten kasvamisen myötä helpottuu jatkuvasti. Tällä hetkellä pyrin siihen, että käyn treenaamassa vähintään 3 kertaa viikossa jos vain suinkin töiltä, kodilta ja lapsilta ehdin.
Muutosvalmennuksen loppuvaiheessa
Olen ”ryhtynyt” painonpudotukseen useita kertoja, ja miehenikin alkoi jo joka kerta todeta tyyliin ”joopa joo, ei tuosta taida mitään tulla”. Nyt hän kyllä on hyvin kannustavainen. Eli tiedän kyllä mitä ja miten minun tulisi syödä. Nyt on kai vain kysymys itsekurista. Toivonkin, että tällä eventäjäjaksolla elämässäni on pitkäaikaiset vaikutukset ruokailutottumusteni suhteen.
Tänään puntari näytti tavoitepainoa, mutta olen ajatellut jatkaa vielä pari ns. ”turvakiloa” pidemmälle, jotta tässä tavoitepainossa (63 kg) pysyminen olisi jatkossa helpompaa. Toisaalta olen kyllä luottavainen että tämä 3kk ajanjakso on opettanut minut tarkkailemaan terveellä tavalla syömisieni määrää ja laatua, joten josko tämä kantaisi jatkossakin siten, ettei paino taas lähde nousuun.
Keventäjien psykologi Riikka Turku kommentoi
Merjan kohdalla kävi kuten monella muullakin nuorella äidillä, oma liikunta jäi vähiin ja paino nousi lasten saamisen myötä. Merja totesi, että nuorempana ja liikkuvampana saattoi syödä huolettomammin ja tämän moni muukin varmasti tunnistaa omasta historiastaan. Erilaiset elämän käännekohdat ja mukavatkin muutokset, kuten lapset ja perheen perustaminen, ovat tunnetusti painonhallinnan riskivaiheita. Merjan alkutavoite saada järkeä syömiseen ja muuttaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan, antoi hyvän pohjan painon pudotukselle. Tämä on tärkeä tekijä Merjan onnistumisessa, syömisen perusta on kunnossa ja sen kautta mielitekojakin on helpompi vastustaa. Mikä parasta, Merja ei lähtenyt äkkijyrkälle herkkukieltojen linjalle. Hän totesi, että joinain päivinä on pakko jonkin verran herkutella ja siitä on turha itseään tuomita. Hallitun herkuttelun linjalla jaksaa jatkaa pitempään ja Merjakin pääsi kevään aikana upeasti omaan tavoitepainoonsa!
