Niina Pietikäistä ei heti uskoisi 26-vuotiaaksi, saati kahden lapsen äidiksi. Hän näyttää nuorelta, hyväntuuliselta ja tasapainoiselta. Toisin oli jouluna 2005. Niina oli juuri synnyttänyt toisen lapsensa, mutta hän ei kyllä tuntenut hehkuvansa äitiyttä. Nilkkoja särki, väsytti ja mieliala oli maassa. Vaaka näytti 96 kiloa. ”Päässäni pimahti. Sellainen esimerkki en halunnut olla lapsilleni”, Niina kertoo.
Niina Pietikäinen oli lapsesta asti ollut hieman pyöreä, eikä ollut nytkään ensimmäistä kertaa painoaan pudottamassa. Aiemmat dieetit vain olivat tuntuneet ikävänä kurnimisena vatsanpohjassa. ”En halunnut toistaa aiempia virheitäni ja laihduttaa nälkää nähden, mutta minun oli silti vaikea sisäistää, että sain syödä niin paljon. Oikealla tavalla laihduttamisen tajuaminen vei puolisen vuotta”, hän sanoo. Kuukauden jäsenyyden jälkeen vaaka näytti viittä kiloa vähemmän. Se kannusti jatkamaan, mutta hyvä olo oli vieläkin isompi kannustin. ”Oikein ihmettelin, miten pirteä olin”, Niina muistelee.
Syöminen aiheuttaa ihmetystä
Niinalle on aina maistunut kaikki rasvainen ja makea. Hän ei luopunut niistä laihduttaessaankaan, mutta määrät pienenivät. Välillä muuttuneissa tavoissa on ollut selittelemistä: ”Mummi ei tahdo uskoa, että yhdestä pullasta on mitään haittaa. Olen yrittänyt sanoa, että kyllä on, jos koko ajan ajattelee niin.” Niina on myös törmännyt siihen, etteivät ihmiset usko että normaalisti syömällä voi laihtua. Niinalta on esimerkiksi tiedusteltu, sairastaako hän syömishäiriötä, kun hän on pienentynyt niin paljon.
Onneksi tukijoitakin on riittänyt. Erityiskiitoksen ansaitsee anoppi, joka jaksoi alusta asti uskoa Niinan onnistumiseen. Myös kotona Niina elämäntapamuutos otettiin myönteisesti vastaan. Mies söi mukisematta pöytään ilmestyneet kasvikset ja salaatit. Nyt niistä on tullut perheen lempiruokaa. Kevyttuotteet Niina sen sijaan jättää kauppaan: ”Haluan että lapseni oppivat, että normaalia ruokaa voi syödä.”
Välitavoitteita ja erikokoisia housuja
30 kilon urakkaansa aloittaessaan Niina Pietikäinen asetti itselleen välitavoitteita viiden kilon välein. Kun välitavoite oli saavutettu, hän osti kokoa liian pienet housut. Seuraavaksi päämääränä oli mahtua niihin. Pitkän projektin aikana takaiskuiltakaan ei voinut välttyä: ”Jos paino ei ollut laskenut, lohduttauduin, ettei se ollut noussutkaan. Olin tekemässä elämäntaparemonttia ja minulla oli loppuelämä aikaa.”
Kaksi vuotta myöhemmin Niina pääsi juhlistamaan lopullisen tavoitteensa saavuttamista. Palkinnoksi itselle luvatun etelänmatkan ja tanssikurssin jälkeen iski tyhjyys – seuraava tavoite ei ollutkaan enää odottamassa nujertamista. Pian hän kuitenkin hoksasi, että painon pitämisessä uusissa lukemissa olisi kyllä tekemistä loppuelämäksi. Tavoitteita antaa myös uusi juoksuharrastus: ”Sain juoksuohjelman ja nyt sykemittarista on tullut paras kaverini. On ollut mahtavaa huomata, että jaksan sittenkin juosta pitkiä matkoja. Ensi syksynä aion juosta maratonin.”
Kilot alas, itsetunto ylös
Niina uskoo vakaasti laihduttaneensa hyvällä menetelmällä, mutta antaa jokaisen taplata tyylillään. ”Vastaan, jos minulta kysytään vinkkejä, mutta muuten yritän olla tuputtamatta oppejani. Välillä se on kyllä vaikeaa, kun kuulee pizzeriassa painoaan tarkkailevan ottavan vain yhden täytteen, mutta tuplajuustolla”, hän nauraa. Tuplajuustot Niina jättää nykyisin muille, mutta hän myöntää, että vanhat tavat istuvat tiukassa. ”Niihin on yllättävän helppo palata. En ihmettele, että monet laihduttajat lihovat lähtölukemiinsa. En kuitenkaan itse halua olla se tyttö, jonka kerrotaan laihtuneen 30 kiloa ja lihoneen 40 kiloa takaisin”, hän sanoo tarmokkaasti.
Niina ei pidä pyöristymistään pelkästään huonona juttuna. Aiemmin samoissa lukemissa Niina löysi itsestään vikoja vaikka muille jakaa. Nyt omaa kroppaa osaa arvostaa. ”Olen nykyisin ihan eri ihminen kuin ennen laihdutusta. Olen paremmalla tuulella ja tykkään itsestäni. Hauskinta kuitenkin on se, että minua pidetään nuorempana kuin kuusi vuotta nuorempaa siskoani”, Niina nauraa.
