Pitäisikö ryhtyä paastolle?

Paasto on vapaaehtoista luopumista ruoasta ja joskus myös juomasta. Lääkäri pyytää tulemaan verikokeisiin paastossa, syömättä ja juomatta 12 tuntia, sillä silloin veren sokeri- ja kolesteroliarvot ovat alhaisimmillaan. Länsimaissa paasto mielletään terveydelliseksi ja maalliseksi trenditeoksi, mutta paaston historia on pitkä ja se ulottuu lähes kaikkiin uskontokuntiin.

Uskonnollinen paasto

Tunnetuin uskonnollinen paasto on todennäköisesti pääsiäispaasto. Sitä harjoitetaan 40 päivää ennen pääsiäistä monissa kristillisissä suuntauksissa, etenkin ortodoksisuudessa ja katolilaisuudessa. Niissä paasto merkitsee paitsi aterioiden vähentämistä ja pidättäytymistä tietyistä ruoista, kuten lihasta, myös kilvoittelua ja henkisen kasvun aikaa. Toisia ihmisiä ei pidä loukattaman sanoin eikä teoin. Islamin uskossa paastotaan Ramadan-kuukautena kieltäytymällä ruoasta ja juomasta auringon noususta auringon laskuun saakka. Illalla ja yöllä saa syödä. Paastoamalla muslimi tulee lähemmäksi jumalaansa luopumalla asioista, joista hän nauttii, kuten ruoasta, juomasta ja seksistä sekä pidättäytymällä sopimattomista puheista, riitelystä ja tappelusta.

Tutkimustulokset eivät tue paastoa

Suomalainen paastoaa yleisimmin puhdistautuakseen. Paaston ajatellaan antavan suolistolle mahdollisuuden levätä ja elimistölle aikaa puhdistautua kuona-aineista. Olon kevennyttyä mieli muuttuu virkeämmäksi ja energisemmäksi. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue paaston oletettuja terveysvaikutuksia. Ihmisestä poistuu kuona-aineita päivittäin munuaisten, ihon ja hengityksen kautta. Paasto on kertateko, ja jos suurimman osan vuodesta elää elimistöään rasittaen, muutaman päivän puhdistautumisesta ei ole mitään hyötyä.

Täyspaasto voi myös olla haitallista. Kun ihminen on syömättä, hän alkaa käyttää omia energiavarastojaan. Ensin kuluvat elimistön hiilihydraattivarastot, glykogeeni, jota on maksassa ja lihaksissa. Niitä riittää pariksi päiväksi. Jo ensimmäisen paastopäivän aikana maksa alkaa tuottaa sokeria eli glukoosia lihasten aminohapoista ja rasvakudoksesta. Paaston ongelma on, että elimistö pilkkoo lihasta nopeasti varsinkin alkuvaiheessa, kun aivojen sokerinkulutus on suuri ja rasvakudoksen pilkkominen on hidasta. Kun aivot oppivat käyttämään vähemmän sokeria ja enemmän rasvakudoksen hajottamisesta syntyviä ketoaineita, lihasten hajottaminen vähenee. 3-5 päivää kestävän paaston aikana aivojen käyttämä sokerienergia vähenee 25 %, 440 kcal:sta 340 kcal:iin/24 h. Samanaikaisesti ketoaineiden käyttö lisääntyy 15:stä 150 kcal:iin/24 h.

Paasto painonpudotuskeinona

Painonlasku paaston alussa on suurimmaksi osaksi vettä. Sitä poistuu paljon, koska maksan ja lihaksien glykogeenin ja lihasten proteiinin pilkkominen ottaa vettä mukaansa. Vettä poistuu munuaisten kautta myös, koska ruoasta ei saada suolaa. Normaalipainoisen miehen paino laskee vesipaastolla noin 4 kg  viiden ensimmäisen päivän ja 3 kg sitä seuraavan viiden päivän aikana. Lihava mies menettäisi painostaan noin 50% enemmän. Alkuvaiheen painonlaskusta jopa 2/3 voi olla lihaskudosta. Viikon paaston jälkeen painonlasku hidastuu huomattavasti. Siihen mennessä lihakset ovat oppineet käyttämään rasvaa ja aivot ketoaineita polttoaineekseen tehokkaammin, ja vasta tuolloin lihasten pilkkominen vähenee. Alkuvaiheen painonlasku on siis veden jälkeen lihasta, ja rasvaa on ehtinyt palaa vasta vähän. Pitkä paasto ei säästä sydänlihastakaan lihaskadolta. Aiemmin luultiin, että lihavammilta ihmisiltä lähtisi vähemmän lihaskudosta, mutta ilmeisesti tämä ei pidä paikkaansa.

Lihaskadon lisäksi toinen ongelma paastossa on sen aiheuttama perusaineenvaihduntatason lasku. Perusaineenvaihdunta laskee aina kun lihaskudos vähenee, mutta paastossa aineenvaihdunta laskee nopeammin kuin lihaskadon perusteella olisi laskettavissa. Näin ollen, kun ryhdytään uudelleen syömään, lihominen on hyvin herkässä. Kun paino korjaantuu takaisin, se alkaa lisääntymään ensin rasvasta ja vasta myöhemmin korjaantuu lihasmassa.

Vähäkalorinen ruoka parempi vaihtoehto

On totta, että monilla paastotessa olo kevenee ja mieli virkistyy. Näin käy lähes aina, kun ihminen laihtuu. Paastoa turvallisempi vaihtoehto on kuitenkin vähäkalorinen jokapäiväinen ruoka, jossa on runsaasti kehon rakennusaineita, proteiinia sekä vitamiineja ja kivennäisaineita. Lihavuustutkijat ovat myös tutkineet, olisiko joka toisen päivän paastoamisesta apua painonhallinnassa tai terveyden ylläpitämisessä. Alustavien tutkimustulosten mukaan osa-aikaisella paastolla voi olla terveysvaikutuksia joidenkin ihmisten kohdalla, mutta niin kauan kuin pitkäaikaisempia tuloksia ei ole käytettävissämme, paastoa ei suositella laihdutuskeinona.

Vähäkalorinen ruoka sen sijaan on suositeltavaa. Sen on osoitettu pidentävän elinikää hiivalla, banaanikärpäsellä ja rotalla. Ihmiselläkin on todennäköistä, että mikäli haluaisi elää oikein pitkään, tulisi joka päivä syödä aavistuksen vähemmän kuin mitä tarvitsee. Luonnollisestikin toisten ihmisten huomioon ottaminen ja hyvä käytös kuuluisivat nekin jokaiseen päiväämme, eivät vain paaston aikaan.