Herkuttelussa ei sinänsä ole mitään pahaa ja itse nautin makeasta ilman huonoa omaatuntoa, mutta jäin miettimään, mikä ihme siinä on, että kun lokakuu vaihtuu marraskuuksi alkaa sokeria kiskoa kaksin käsin, ikään kuin pimeästä ajasta ei selviäisi hengissä ilman jatkuvaa (ja usein huomaamatontakin!) puputtamista.
Takavuosina suitsin makeanhimoa pitämällä marraskuun sokerilakkoa. Kuukausi kulki nimellä: ”Marraskuu ilman makeaa”. Idea oli ihan hyvä, ja sainkin usein pysyttyä energisenä ilman jatkuvia makean aiheuttamin verensokeripiikkejä. Nyt en ole enää muutamaan vuoteen kieltäytynyt marraskuussakaan makeasta – ja sen kyllä huomaa. Mutta onko tosiaan niin, että kieltäymys on paras tapa ehkäistä herkkuhimoa
Herkkuhimon taustalla onkin pimeys
Herkkuhimon syyt ovat syvällä tavoissa ja tottumuksissamme ja niitä voi olla vaikea muuttaa. Sen sijaan melko yllättävää on se, että uni on yksi suurimmista tekijöistä ravitsemuskäyttäytymisemme taustalla.
Itseasiassa herkkuhimon syyt saattavatkin johtaa juuri pimeyteen, joka marraskuun myötä laskeutuu Suomeen. Pimeä vuodenaika sotkee vuorokausirytmiä ja heikentää unenlaatua, vaikka saattaisi luulla, että asia on juuri päinvastoin. Vuorokaudenajat eivät erotu talvikuukausina kunnolla, joka taas sotkee biologisesti säädeltyä vuorokausirytmiämme. Ja, kun nukkuu huonosti tekee myös huonompia valintoja ruuan suhteen. Kehä on valmis!
Nukkuminen ja syöminen ovat yhteydessä toisiinsa
Nukkuminen ja syöminen ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Nukkuminen ja unenlaatu vaikuttavat kylläisyyshormoneihin, ja jos nukkuminen on pielessä, kohtaamme päivittäin hurjia nälkäpiikkejä, joita on vaikea hillitä. Ja mikä näihin nälkäpiikkeihin toimisikaan paremmin, kun nopeaa energiaa sisältävät sokeriset herkut. Tunnustan!
Vilkaisu urheilukellooni paljastaa, että viime viikkona unenmääräni on vähentynyt keskimäärin puoli tuntia/yö ja unenlaatu on heikentynyt. Samassa suhteessa ovat myös himoitsemieni herkkujen ja naposteltavien määrä noussut.
Sen sijaan, että kieltäisin itseltäni väkisin kaiken makean ja herkut marraskuussa, aionkin panostaa nukkumiseen ja säännölliseen vuorokausirytmiin sekä ateriarytmiin. Kun unta saa tarpeeksi, ei hiilihydraattipitoista ruokaa tee niin paljon mieli.
Kehomme rakastaa rutiineja, joten marraskuun myötä säännöllinen ruokarytmi, liikunta ja samanlaiset nukkumaanmenoajat viikon jokaisena päivänä tepsivät herkkuhimoon paremmin, kuin sinnittely ilman herkun herkkua talven juhlakauden yli.
Vinkkinä vuorokausirytmin ylläpitämiselle voisi antaa vielä sen, että hyödyntää päivän valoisan ajan, jos vain mahdollista. Silloin on hyvä suunnata ulos raittiiseen ilmaan, vaikka lounastauolla. Näin keho saa oikeita signaaleja siitä, milloin on päivä ja milloin taas yö, jolloin on aika käydä palauttaville ja elvyttäville unille.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
