Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää riitti, että siisti hieman ruokavaliota ja liikkui enemmän. Muutamassa viikossa tilanne oli muuttunut toivotuksi.
Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä helpommin näyttää vuosirenkaita kertyvän myös vyötärölle. Vielä kymmenen vuotta sitten naurahdin keski-ikäisen kollegani toteamukselle: ”Ei tarvitse kuin katsoa päiväkahvipullan suuntaan, niin se plopsahtaa jo vyötärölle!” Nyt voisin itse sanoa tuon saman asia – ilman hymyn häivääkään.
Mitä iän myötä oikein tapahtuu? Miksi kilot alkavat kertyä niin paljon helpommin? Olen usein kuullut syytettävän hidastunutta aineenvaihduntaa. Olenkin pyrkinyt pitämään huolta siitä, että teen säännöllisesti lihaskuntoharjoittelua, jotta ylläpitäisin lihasmassaani, jonka tiedän haihtuvan vääjäämättä iän myötä. Lihakset ovat nimittäin juuri se osa kehoa, joka kuluttaa energiaa myös levon aikana ja pitää meidät myös toimintakykyisenä myös vanhempana.
Hidastunutta aineenvaihduntaa ei kuitenkaan voi pelkästään syyttää. Itseasiassa viime vuonna julkaistu maailmanlaajuinen tutkimus osoitti, että aineenvaihdunta pysyy huomattavan vakaana 60-vuotiaaksi asti. Ei minulla, neljänkympin puoliväliä käyvällä, siis vielä pitäisi olla etanan aineenvaihduntaa.
No entä sitten vaihdevuodet. Ne ainakin lihottavat? No mutta kun eivät lihota. Toki hormonimuutokset vaikuttavat rasvan kerääntymiseen. Rasva alkaa pakkautua eniten juuri keskivartalon seudulle.
Mistä sitten löytäisin selityksen sille, että kilot kertyvät huomattavasti helpommin iän myötä?
Katseen voisi kääntää aluksi omaan arkeen ja sen kiireisiin. Moni elää ruuhkavuosia vielä 40-50 -vuotiainakin, kun lapset on saatu hieman myöhemmässä iässä. Toisaalta ikääntyvät vanhemmat tarvitsevat apua ja hoivaa. Kun arjen työ/harrastus/kuskaus/kotityörumba vie mehut, ei omalle hyvinvoinnille riitä välttämättä aikaa ja resursseja. Tuloksena on muiden vaikutusten lisäksi lihominen.
Kiireeseen ja stressiin liittyy myös se, ettei unelle, levolle ja palautumiselle löydy aikaa. Liian lyhyet yöunet vaikeuttavat terveellisten ruokavalintojen tekemistä ja treenaamaankin tuntuu hankalalta lähteä väsyneenä. Syömisestä saattaa myös tulla keino hallita vaikeita tunteita tai stressiä.
Myös liikuntaharrastukset saattavat iän myötä jäädä joko motivaation tai ajanpuutteen vuoksi. Tämäkin vaikeuttaa painonhallintaa. Itse ainakin tunnistan myös, että perheeseen hankittu kakkosauto on ollut varsinainen passivointikone.
Haluaisinkin kannustaa sekä itseäni että Sinua pohtimaan nyt kesällä ja mahdollisella lomalla sitä, mitkä asiat sinun elämässäsi kaipaisivat muutosta, jotta sinun olisi mahdollista saavuttaa tilanne, jossa löytäisit enemmän aikaa omalle hyvinvoinnillesi, nukkumiselle ja liikunnalle. Kesä on oiva tilaisuus harjoitella säännöllistä ateriarytmiä, aloittaa uusi, aidosti innostava harrastus ja mennä puoli tuntia aiemmin nukkumaan. Ties vaikka jokin tapa jäisikin pysyväksi!
Syksyn tullen yllättyisit, miten muutama kilo olisikin kadonnut kuin varkain ja voisit unohtaa vuosirenkaat. Eikö kuulostakin houkuttelevalta?
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...