Hormonit pilaavat dieetin?

Tammikuussa aloitettu terveellinen elämä on alkanut lupaavasti. Kasviksia on tullut lisää ruokavalioon, annoskoot ovat pysyneet sopivan suuruisina, eikä herkkuja ole enää tullut syötyä samaan tyyliin kuin joulun ja uuden vuoden pyhinä. Päätin, että nyt annan keholle sitä mitä se tarvitsee, eli ravinteikasta ja monipuolista ruokaa ja enemmän kuituja. Tammikuun lähetessä loppuaan alan huomata pientä kiristymistä, mutta en suinkaan vyötäröllä, vaan päänupissa.

Kaikesta huolimatta keho nimittäin huutaa välillä rasvaista ja makeaa energiapitoista höttösyötävää! Olen päättänyt kuunnella kehoani, mutta onko tässä nyt mitään järkeä?

Syön riittävästi, eli liian niukasta ravinnonsaannista tässä roskaruokakonsertissa ei voi olla kysymys. Syyttävä sormi suuntautuukin seuraavaksi hormoneihin.

Minua välillä harmittaa, kun hormonien vaikutusta syömiseen vähätellään. Hormonit ovat kemiallisia aineita, jotka vaikuttavat moniin kehomme – ja mielemme – toimintoihin.

Uskoisin, että useimmat naiset ainakin tunnistavat, että kuukautiskierron eri vaiheissa tekee mieli erityyppisiä ruokia. Hormonit saavat ainakin minut himoitsemaan makeaa ja hiilaripitoista ruokaa, varsinkin PMS-oireiden ollessa pahimmillaan. Vaihdevuosien alkaminen voi myös vaikuttaa ruokahaluun.

Mutta naishormonitasojen muutokset eivät ole ainoita hormoneja, jotka vaikuttavat siihen, mitä suustani alas laitan.

Tammikuu on ollut kaikin puolin kiireinen ja paikoin stressaavakin työkuukausi. Olen pannut merkille, että unen ja nukkumisen määrä on keskimääräisesti vähentynyt. Univajeen on useissa tutkimuksissa havaittu vaikuttavan nälkää ja kylläisyyttä säätelevien hormonien toimintaan. Väsyneenä meidät on ohjelmoitu himoitsemaan epäterveellistä ja runsaskalorista ruokaa, joten hormoneilla on näppinsä pelissä tässäkin.

Lisäksi ei pidä unohtaa stressihormoneita. Pitkäkestoinen, lieväkin stressi nostaa stressihormoni kortisolin pitoisuuksia veressä. Ja kortisoli taas lisää ruokahalua. Syötyä tulee ehkä huomaamattaankin liikaa tai sitten alkaa napostella herkemmin.

Kun tiedostaa, mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa syömiseemme – hormoneja unohtamatta – on mahdollista tehdä myös oivalluksia omista ruokailutottumuksista. Annan esimerkiksi itselleni hyvällä omalla tunnolla luvan nauttia reippaammin hiilihydraattipitoisia ruokia kuukauden tietyssä vaiheessa, koska tuntuu, että kehoni ja mieleni niitä kaipaa.

Sen sijaan, jos huomaan, että stressi tai univaje ajavat minua kohti huonoja ruokavalintoja koetan ensisijaisesti keskittyä ongelmaan, eli siihen, mistä stressi tai liian vähäinen uni johtuvat. Panostan asioihin, joihin voin aidosti vaikuttaa, kuten nukkumaanmenoaikoihin ja uusien töiden sopimiseen. Turha kukkuminen on nyt viikonloppuna jäänyt ja palautuneena sekä hyvin levänneenä olen voinut valita fiksummin – myös ruokapöydässä.