Muutosvalmennuksen alussa:
”Olen tunnistanut jo vuosia sitten tarpeen keventyä, päätavoitteena terveys. En ole koskaan ollut varsinaisella laihdutuskuurilla, koska puhti ei riitä kärsimyskuureihin. Keventäjät-systeemi tuntuu järkevältä, mutta pelkään, että lähdin tähän liian löyhällä päättäväisyydellä ajatellen, että ”kunhan tässä ollaan mukana ja katsotaan mitä seuraa”. Tällä asenteella on helppo antaa periksi, jos epäonnistun tässä yrityksessä (kun enhän minä niin tosissani ollutkaan).
Lähtöpainoni oli 71 kg ja pituus on 157 cm. Noin kilo on lähtenyt, mutta sen verran voi paino vaihdella hormonaalisista seikoistakin johtuen. En ihan vielä usko tähän. Tein kirjallisen kevennyssuunnitelman. Tavoitteiden pilkkominen pienempiin osiin auttaa varmaan pitämään yllä motivaatiota (edellyttäen että tavoitteissa pysyy). Välitavoitteeni on nyt 2-3 kg:n pudotus lähtöpainosta maaliskuusta toukokuun loppuun mennessä.
Elämäntilanteen arvioiminen kevennyssuunnitelmassani pani ajattelemaan jaksamista, koska kuormittavuus molemmissa on n. 8/ 10 luokkaa eli aika paljon. Laitoin pudotustavoitteen pitkälle ajalle juuri siksi, että voimat todella riittäisivät tähän, vaikka olisihan se ”kesäksi bikinikuntoon” ollut hauskempaa :).”
Muutosvalmennus jatkuu:
”Ruokailurytmiasia kyllä vähän kolautti omaatuntoa. Syön kyllä terveellisen ja kevyen aamiaisen, normaalin lounaan työpaikalla ja sitten illalla vielä kotona useimmiten lämpimän ruoan, mutta välipalat päivällä jäävät usein väliin. Olen opetellut ottamaan 2 hedelmää mukaan välipaloiksi, mutta nolottavan usein ne samat eväät tulevat illalta takaisin kotiin. Välipalan puute iltapäivällä tekeekin sitten sen elämää suuremman nälän kotiin päästessä ja syömiselle on vaikea laittaa rajoja. Tätä asiaa nyt siis koitan korjata. Nyt teen 6 viikkoa n. 5-tuntisia työpäiviä. Se tekee ateriarytmille haasteen. Työaikana en käy lounaalla (tauko ei kuulu lyhyeen päivään), joten kahvitauolle pitäisi varustautua kunnon eväillä, jotta jaksaa kotiin saakka. Opetellaan!
Henkistä tukea löytyi yllättäen muutamasta työkaverista, kun kuulin heidänkin alkaneen painonpudotustalkoisiin. Koitetaan tsempata toisiamme, kun uskon puute yllättää. Olen ollut aina rento syöjä ja olen syönyt suhteellisen terveellisesti (vika on ollutkin määrissä!). Mutta nyt on alkanut myös kiinnostaa ruoan koostumus ja tuoteselosteet tulee luettua valintoja tehdessä tarkemmin kuin ennen.
Liikunta-asiat alkaa olla kunnossa: työmatkapyöräilyn ja kävelylenkkien lisäksi olen palannut jumppien maailmaan. Koitetaan täällä päässä saada elämä kuosiin. Paino on pudonnut ja koska rakastan kauniita alusvaatteita, palkitsin itseni ihanalla setillä!
Olen todellakin edellä välitavoitteestani (nyt pudonnut jo 4 kg), mutta koska olen pysynyt keskimäärin hyvin päivittäisissä suosituskaloreissa, en ole osannut tätä tahtia hidastaakaan. Lisäbonusta on se, että nälkä ei ole ollut (välipalat, välipalat!) ja olo on oikein hyvä.
Tuo sovittu repsahdus oli hyvä vinkki ja olen sen nyt kokeillut mm-lätkäfinaalin kisastudioeväissä; grillimakkaraa ja kourallinen salmiakkia. Syöminen ei todellakaan ryöstäytynyt ja suunnitelluista salmiakeista puolet jäi syömättä. Kokeilen tätä toistekin, mutta ehkä kerran viikossa on minulle liian usein. Kiva tietää että herkutellakin voi, eikä kokonaisuus siitä kuitenkaan pahemmin kärsi.”
Muutosvalmennuksen loppuvaiheessa:
”Seuraava välitavoitteeni on 3 kg pois elokuun loppuun mennessä. Jos se toteutuu jäisi vuoden loppuun mennessä enää 3-4 kg:n pudotus. Kesä on lomineen ja matkoineen toki syömisten suhteen epäsäännöllistä, joten jos välitavoite ei onnistu, aion olla itselleni armollinen. Otetaan sitten syksyllä kurinpalautus. Nyt uskon jo, että tavoitteeni on aivan mahdollinen saavuttaa.
Suunnittelin, että syksyyn asti pidän tarkkaa päiväkirjaa, mutta lokakuusta eteenpäin en enää merkkailisi vaan yritän miettiä syömiseni ilman aterioiden punnitsemista ja päiväkirjaa. Päätavoitehan on oppia uudenlainen malli tälle syömistouhulle ja se pitäisi loppuelämän onnistua ilman apuvälineitä. Päiväkirjaan palaan vain, jos tarve vaatii.
Palaan ensi viikolla kokopäivätyöhön ja ruokailurytmi sen myötä säännöllistyy kunnon taukojen ansiosta. Tunnen olevani nyt jo suhteellisen varmalla pohjalla ja löyhä motivaatio on lujittunut tulosten myötä.”
Psykologi kommentoi:
Leena otti yhteyttä, koska halusi terveyssyistä keventää ja koki motivaationsa liian löyhäksi alkuvaiheessa. Suosittelin hänelle Muutospolulta löytyvän ”Oman kevennyssuunnitelman” tekoa ja sen avulla Leena tarkensi tavoitettaan ja toimintasuunnitelmaansa omia voimavarojaan vastaaviksi. Kokonaistavoitteen pilkkominen noin 3 kilon jaksoihin sekä hidas eteneminen sopivat hyvin muutenkin stressaavaan elämän vaiheeseen, eikä kevennyksestä tullut näin ylimääräistä stressitekijää! Leena kommentti: ”Opetellaan! ” kuvaa hyvin sitä avoimuutta millä hän lähti omaksumaan uusia tapoja mm. päivittäisen ruokarytmin muuttamiseksi. Uusien elämäntapojen opettelustahan tässä on pitkälti kyse ja ruokapäiväkirjakin on vain väliaikainen apukeino uuden syömisen mallin sisäistämisessä. Leenan tapa yhdistää sovittu repsahdushetki ja MM-lätkäfinaali on hauska esimerkki siitä, miten pienellä vaivalla voi keventämiseen yhdistää myös hallitun herkuttelun ja erityistilanteet.
