Tutkimus julkaistiin viime elokuussa Journal of the American College of cardiology -tiedelehdessä. Tutkimuksessa selvitettiin juoksemisen vaikutusta kuolleisuusriskiin yli 55 000 aikuisella. Metodina käytettiin kyselyä, jossa selvitettiin tutkittavien vapaa-ajan tottumuksia ja sairaushistoria.
Tutkimus paljastaa jotain uutta myös niille, jotka harrastavat hölkkälenkin sijasta mieluummin esimerkiksi kävelyä tai lyhyitä tennisotteluita.
”Ei ole epäilystä siitä, että jos et harrasta ollenkaan liikuntaa, ja teet päätöksen aloittaa – oli se sitten kävelyä, hölkkäämistä, pyöräilyä tai stepperillä liikkumista – tulet voimaan paremmin, sanoo sydänsairauksien erikoislääkäri Aaron Baggish Harvard Health Blog -palvelun artikkelissa.
50 minuuttia viikossa riittää
Noin neljäsosa tutkittavista harrasti juoksua. Ne, ketkä juoksivat 15 vuoden aikana 50 minuuttia viikossa tai vähemmän rauhallisella tahdilla, kuolivat juoksemattomia pienemmällä todennäköisyydellä sydän- tai verisuonisairauksiin tai mihinkään muuhunkaan.
On kuitenkin huomioitava, että kuolleisuusriskiin vaikuttaa henkilön kokonaisvaltainen elämäntyyli, ruokatottumukset ja perhetausta, ei vain liikuntatottumukset.
Yksi hölkkäämisen hyvistä puolista on se, että lähtötasovaatimukset ovat pienet. Toisaalta vaikka vähäinenkin juoksu on jo avuksi, hieman enemmän on aina parempi. Tanskassa vuonna 2013 tehty tutkimus ehdottaa, että pitkäikäisyyden kannalta paras juoksutahti olisi noin 2,5 tuntia viikossa.
Juoksun vastapainoksi rauhallisempaa liikuntaa
Tässä tutkimuksessa keskityttiin juoksemisen vaikutukseen iän pituuteen, mutta pitkän iän tavoitteleminen ei ole ehkä tyypillisin syy juoksuharrastuksen aloittamiselle. Juoksemisesta tulee ennen kaikkea hyvä olo ja se on omiaan parantamaan liikkujan elämänlaatua.
Runsaasti juoksemista harrastavat saattavat kärsiä lihasrasituksesta ja nyrjähdyksistä hyvän olon vastapainona. Tohtori Baggish neuvookin henkilökohtaisesti, että neljäsosa liikuntaan käytetystä ajasta kannattaa suunnata vähemmän intensiivisten lajien pariin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi rauhallinen uinti tai pyöräily.
Lähteet:
Journal of the american college of cardiology
American Journal of Epidemiology
