Tunnesyöminen kattaa myös iloa pöytään

Tunnesyöminen mielletään usein terveydelle haitalliseksi ongelmaksi. Tutkimusmaailmassa ilmiö liitetään negatiivisiin tunteisiin sekä haitalliseen syömiskäyttäytymiseen, minkä vuoksi sitä yritetään pyydystää erilaisin strukturoiduin syömistapakyselyin. Arkisia tuttuja käsitteitä ovat taas lohturuoka, ruoalla palkitseminen, tylsyyteen syöminen… Mutta voisiko tunnesyöminen olla myös myönteinen asia?

Tunteet, ruoka ja syöminen muodostavat moniulotteisen ilmiön

Tunnesyöjä kokee tunteet, useimmiten ikävät sellaiset, kannustimena syömiseen. ”Töissä on stressaavaa, parisuhteessa tuli riideltyä, taas on maanantai…” Ilmiöön liittyy yleensä halu vältellä näitä tunteita, ja syöminen voi olla ainoa opittu keino helpottaa oloa edes hetkellisesti. Tämä voi johtaa siihen, että syö liikaa tai hallitsemattomasti tai sellaisia ruokia, joita ei ehkä tavanomaisesti söisi. Jos mielihyvän lähteitä ei ole ruoan lisäksi muita, johtaa mielihyväkokemuksen hakeminen helposti elimistön tarpeeseen nähden liialliseen syömiseen. Liian vähäinen energiansaanti voi taas tehostaa tunnesyömistä. Siinä missä vauvan lohturuoka on äidinmaito, voi aikuiselle se olla suklaa, pitsa tai vaikkapa keksipaketti.

Tunnesyöjää kehotetaan usein keksimään muita keinoja tunnistaa, käsitellä ja purkaa epämiellyttäviäkin tunteita. Tämä on tärkeää, sillä syömällä (tai millään muullakaan oloa pinnallisesti helpottavalla vippaskonstilla) ei päästä korjaamaan tai rakentavasti käsittelemään taustalla mahdollisesti vellovia syitä tai ongelmia. Tunteet ovat ohimeneviä mielenilmiöitä, joita ei oikeastaan voi – eikä pitäisi yrittääkään – estää tietoisesti. Tunteiden huomioiminen ja hyväksyminen vievät kieltämistä pidemmälle. Mutta tunteiden sijaan omia tekoja ja toimintaa voi hallita. Tunteet onkin hyvä erottaa toiminnasta: mikään tunne ei pakota sinua tekemään mitään.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että syömisen pitäisi olla täysin tunteeton prosessi. Tunnesyöminen on oikeastaan yhtä hassu termi kuin ruokariippuvuus. Olemme kaikki riippuvaisia ruoasta, sillä kuolisimme ilman! Ruoka taas herättää tunteita ja tunteet vaikuttavat syömiskäyttäytymiseen. Kyseessä on monimutkainen vuorovaikutus, johon vaikuttavat niin ruoan, yksilön kuin tilanteenkin ominaisuudet. Molempien termien sävy on negatiivinen, vaikka molemmat ovat olemassa täysin neutraaleinakin ilmiöinä.

Syömiseen liittyy voimakkaitakin tunteita

Syömisen osalta ei siis tarvitse tähdätä tunnetyhjiöön, jossa ruoka on vain polttoainetta. Ruokaan saa käsitellä tunteiden ja tuntemusten kautta, rakasta ja inhota, saa nauttia ja yökkiä. Mutta toki ruokaan voi suhtautua liiankin tunteella. Koska jokaisen pitää syödä elääkseen, toiset päätyvät elämään syödäkseen.

Ruoka tarjoaakin meille monia nautintoja, joista osa on perinnöllisen säätelyn alaista ja osa opittua. Ihminen on esimerkiksi luonnostaan mieltynyt makeaan, tuohon turvallisuutta viestivään makuun. Makeasta voi oppimisen kautta saada vielä voimakkaampaakin mielihyvää. Harmillisen usein makean nautiskelusta seuraa kuitenkin mielihyvän lisäksi myös syvää syyllisyyttä. Ruokaan ja syömiseen nivoutuvat tunteet kun eivät johdu vain aistittavista ominaisuuksista, vaan myös yksilöllisistä ja sosiaalisista tekijöistä, laajemmin koko ruokakulttuurista ja terveysihanteista. Ihanalta maistuva ruoka johtaa helposti negatiivisiin tunteisiin, jos se yhdistetään painonnousuun, terveysriskeihin tai sosiaalisesti huonompaan asemaan.

Syöminen ja ruokavalinnat tarjoavat houkuttavan helpon kontrolloinnin kohteen kun elämä syystä tai toisesta tuntuu hallitsemattomalta. Kontrolli tuokin mielihyvää ja turvallisuuden tunnetta. Syömisen tiukkaa tietoista säätelyä kuitenkin salakavalasti varjostaa hallinnan menettämisen pelko sekä kontrollista luopumiseen liittyvä ahdistus. Pahimmillaan säännöt ja säätely rajoittavat tekemistä ja olemista niin paljon, että ihminen tuntee olevansa itse luomassaan vankilassa.

Ruoalta vaaditaan nykypäivänä paljon: siihen liittyy monia odotuksia ja voimakasta tunnelatausta. Ruoka edustaa monia arvoja: nautintoa, terveellisyyttä, eettisyyttä, ekologisuutta, varakkuutta… Pitäisi olla ”gourmeeta”, laatua ja luonnollisuutta! Arvot kertovat, mitä pidämme tärkeänä, ja näin ollen arvokysymyksiin liittyy luonnollisesti tunteita. Omia ruokavalintoja saatetaan puolustella sähäkästi ja arvioida samalla kärkkääseen sävyyn toisten lautasten sisältöjä. Onkin mielenkiintoista pohtia, mikä tekee tietyistä ruoista, esimerkiksi lihasta, suklaasta tai voista, sellaisia, että niiden syömiseen suhtaudutaan niin tunteella.

Liian tunteellinen suhtautuminen ruokaan voi siis syntyä esimerkiksi, jos ruoka toimii ainoana tai ainakin hyvin merkittävänä mielihyvän, helpotuksen, kontrollin tai lohdun lähteenä. Ruokavalioihin myös identifioidutaan voimakkaasti, jolloin niistä tulee ikään kuin persoonan jatkeita ja arvomaailman tärkeitä kulmakiviä – ja näin ollen tunteella puolusteltavia asioita.

Ruokailo tuo positiivista näkökulmaa tunnesyömiseen

Syömiseen sentimentaalisena ilmiönä ei pitäisi liittää pelkästään tunneskaalan ikävämpiä ilmiötä, kuten ahdistusta, huonoa omatuntoa, inhoa, pelkoa tai häpeää. Näiden tunteiden ollessa vallalla, ruoasta on tullut jo asia, joka vaivaa liikaa. Jonkinlainen vihollinen, pakollinen paha tai vähintäänkin epäluulon kohde.

Suuri osa terveistä ihmisistä suhtautuu kuitenkin ruokaan miedon myönteisesti. Syömmehän yleensä ruokaa, joka on meistä hyvää ja suuri osa kaupan antimista on suunniteltu makuhermoja hiveleviksi. Ruoka antaa meille luontaisesti mielihyvää fysiologisen perustarpeen – nälän – tyydyttäjänä. Ruoka yhdistyy myös moniin sosiaalisiin tapahtumiin: kokouksiin, taukoihin, juhliin, illanistujaisiin, reissuihin ja retkiin.

Tunnesyömisen voisi kääntää myös positiiviseksi ilmiöksi. Vaikka jotkin maut vetoavat ihmisiin jo evolutiivisista syistä, emme onneksi ole perinnöllisten makumieltymysten orjia. Positiivisia tunnekokemuksia voi hakea tietoisesti muualtakin kuin vaikkapa makeista herkuista. Ruoan ja syömisen ympäriltä löytyy niin paljon mahdollisuuksia kokea uutta, olla utelias, innostua, oppia ja kehittyä! Uusien ruokien kokeilu, reseptien opettelu, väri-ilottelu, arvojen mukaisten ruokavalintojen tekeminen, ruoan laatuun panostaminen tai vaikkapa kauniisti asettelu voivat tuoda ylpeyttä, rohkeutta ja iloisempaa fiilistä.

Ruokailo on termi, jonka käyttö on keskittynyt etenkin lasten ruokakasvatukseen. Se kuvaa nimensä mukaisesti kaikkia hyviä ”viboja” ruoan ympärillä. Toki maukasta makua mutta myös ruokailun mukavuutta, kivaa seuraa, iloa ja innostusta. Mutta entäpäs aikuiset, jotka eivät ole lapsuudessaan saaneet tutustua ruokaan kaikilla aisteilla, leikkiä ruoalla tai jättää ruokaa lautaselle? Entä aikuiset, jotka ovat tottuneet jakamaan ruoat kiellettyihin ja sallittuihin? Entä aikuiset, jotka kokevat stressiä ruoasta, syömisestä ja kehostaan?

Aikuisten ruokapöydässä ruokapuhetta dominoi liian usein negatiivinen ”ei pitäisi” tyylinen kommentointi, johon liittyy voivottelua kiloista ja kaloreista. Joskus liika tieto pistää pään pyörälle ja aiheuttaa suhteetonta stressiä siitä, miten syödään oikein. Aikuisilla myös esiintyy paljon ruokaan liittyviä epäluuloja ja sääntöjä, joita murtamaan tarvitaan ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja uteliaisuutta. Ruokailun iloa ja leikkimielisyyttä siis aikuisillekin!

Käännä tunteet voimavaraksi

• Opi tunnistamaan ja hyväksymään myös vaikeita tunteita
• Keskity tunteiden hallinnan sijaan toiminnan hallintaan
• Ruokariippuvaisia olemme kaikki. Mielitekojen taustalta voi löytyä rehellistä nälkää eli muista syödä riittävästi kehon tarpeeseen!
• Etsi toimivampia tunteiden käsittelykeinoja kuin syöminen: kirjoita, puhu, liiku…
• Tuo syömiseen tietoisuutta: luo syömishetkistä mukavia tapahtumia, arvioi nälkää ja kylläisyyttä ennen ja jälkeen ruokailun, tutustu ruokaa monin aistein
• Pyri pitämään nauttiminen ja syyllisyys erossa toisistaan
• Ruokailoa ruokapöytään: kehu ruokaa, kannusta itseäsi ja kaveria, puhu kehostasi kunnioittavasti!