”Vaatekokoni on pienentynyt kahdella ja painosta kadonnut kymmenen kiloa. Lisäksi painoindeksi on vakiintunut normaalipainon puolelle”, Hanne kertoo. Painosta Hanne ei kuitenkaan niin perusta. Kaikkihan tietävät, että lihas painaa enemmän kuin läski. Niinpä Hanne käyttää mieluummin mittanauhaa: ”Haluan ennemmin mahtua tiettyyn vaatekokoon niin painavana kuin mahdollista kuin painaa vähän.”
Tavoitteet pitävät pirteänä
Keväällä 2008 Hanne Kokkonen asetti itselleen kuusi tavoitetta. Osa niistä liittyi painoon, osa ympärysmittaan, osa oli saavutettavissa muutaman kuukauden päästä, osa vasta pidemmällä aikavälillä. Hannen mielestä välitavoitteita pitää olla sen verran, että painonhallinnassa säilyy koko ajan hyvä fiilis. Lopullisenkin haasteen Hanne on itselleen asettanut, eikä tyydy ihan vähään: tähtäimessä on terve loppuelämä. ”Tämä on minulle kokonaisvaltainen elämäntaparemontti, ei muusta elämästä irrallinen projekti. Haluan pitää itsestäni huolta ja voida hyvin”, Hanne sanoo.
Ranteet löysemmiksi
Pelkkiä onnistumisia ei Hannenkaan painonhallintahistoriaan kuitenkaan mahdu. Itse asiassa ongelmat syömisen kanssa alkoivat jo teini-iässä. Hanne oli tyypillinen kympin tyttö, joka halusi olla paras kaikessa – myös laihduttamisessa. Kokeiltua tuli niin anoreksiat kuin ahmimisetkin. Kesti lopulta yksitoista vuotta ennen kuin hän päätti, ettei elämä voi pyöriä syömisen ympärillä.
Hanne oli yrittänyt opetella terveempiä elämäntapoja, mutta ne tavalliset syyt usein jyräsivät hyvät päätökset. Kiire, väsymys ja paineet olivat hyviä syitä kääntyä kaupan valmisruokatarjonnan puoleen. Kunnes jokin naksahti päässä. ”Aloittaessani olisin hyvin voinut sanoa, ettei painonpudotukselle ole juuri nyt aikaa. Olin aloittamassa viimeistä opiskeluvuotta, eli edessä oli gradun kirjoittamista, vähän vapaa-aikaa ja pienellä budjetilla kituuttamista”, hän muistelee.
Hannen aiemmat laihdutuskuurit oli vedetty läpi pienillä energiamäärillä. Niinpä hän aluksi vierasti suhteellisen korkeita kalorisuosituksia. Epäilykset kuitenkin kaikkosivat tuttujen asiantuntijoiden teksteihin perehtymällä. Etenkin Patrik Borgin Rentoa painonhallintaa -kirja teki häneen vaikutuksen. Nyt Hanne puhuu vakaasti maltillisen painonpudotuksen puolesta. ”Minulla ei ole ollut mitään peilikuvaan liittyviä sopeutumisvaikeuksia, eikä muuttunut olemukseni ole itselleni vieras. Käsitykseni kehostani on pysynyt realistisena”, hän toteaa.
Integrointia elämään
Mikä sitten on Hannen onnistumisen salaisuus? Kyse on siitä, että hän on ottanut keventäjän elintavat osaksi arkeaan. Hanne esimerkiksi tekee päivittäin perheensä ruoat. Näin hän saa itse päättää, mitä suusta menee alas eikä huonoja valintoja tule tehtyä. Hanne ei myöskään halua luopua syömisen tuomasta nautinnosta syömällä jotain, mistä ei oikeasti pidä tai mitä ei tee mieli.
Kiireisen opiskeluvuoden asettamat haasteet Hanne puolestaan ratkaisi kuntoilemalla kotona. Hän sijoitti crosstrainer-laitteeseen ja muutamaan tehokkaaseen jumppa-dvd:hen. Nykyisin crossari kuuluu Kokkosten olohuoneen kalustukseen, ja mies ymmärtää jo poistua huoneesta, kun vaimo tarvitsee koko lattian tanssitantereekseen. ”Ilman miehen tukea tämä ei olisi mitenkään voinut onnistua”, Hanne kiittelee, ja toteaa ettei puolisokaan ole jäänyt osattomaksi elämäntapamuutossa – miehenkin painosta on karissut kymmenisen kiloa.
Kehon kuuntelemisen aika
Ensimmäisen vuotensa ajan Hanne kirjasi syömisensä säntillisesti ylös. Nyt on kirjaamisesta luopumisen vuoro. Pari viime kuukautta Hanne on opetellut kuulostelemaan kehonsa viestejä ja syömään nälän mukaan. Mutta pitäähän kunnianhimoisella naisella konkreettisiakin tavoitteita olla. Sykemittarin kuntotestistä voisi saada viime kertaa paremman tuloksen ja crosstraineria voisi jaksaa polkea pidempään kuin viimeksi. Rasvaprosentista ja painostakin saa vielä hitunen lähteä, jos on lähteäkseen. Tällaisten tavoitteiden saavuttaminen pitää pirteänä!
Vaikka Hanne alkoi alun perin keventää painonpudotus mielessään, hän oli ennen kaikkea utelias tietämään, miltä tuntuu olla hyväkuntoinen. Niin, miltä se sitten tuntuu? ”Se tuntuu hyvältä!”
