Osaatko kieltäytyä sallivasti?

Vuoden 2019 ruokatrendiksi povattiin sallivaa syömistä eli dieetitöntä dieettiä. Mielikuva sallivasta syömisestä on lempeä – kieltäymyksestä ja kurista vapaa. Siksi se herättää myös ihmettelevää pohdintaa: voiko todella elää terveellisesti ja pudottaa painoa, jos ei kiellä itseltään mitään. Etenkin jos suhde ruokaan on ollut mustavalkoisesti värittynyt, voi usko kiellottomaan syömisenhallintaan olla koetuksella. Eikö silloin ahda mahan täyteen pelkkiä herkkuja? Lähteekö homma kokonaan lapasesta, jos itsekuri lomautetaan? Voiko kieltäytyä ja olla salliva?

Ruoan salliminen ei ole periksi antamista

Salliva ruokasuhde ei tarkoita sitä, että syömiseen ja ruokien valintaa liittyvä tekeminen olisi päämäärätöntä. Se ei tarkoita, että luovutaan tavoitteista tai annettaisiin heti periksi jokaiselle eteen tulevalle ruokahoukutukselle. Sallivuus on sitä, että mikään ruoka ei ole kielletty kokonaan. Tilannekohtaista kieltäytymistä sallivuus ei sen sijaan sulje pois.

Ymmärrys siitä, että ruoka-asioissa ei ole olemassa täydellisyyttä, tuo syömiseen sallivuutta ja joustoa. Ravitsemustiede on nimittäin kaikkea muuta kuin mustavalkoista: joku ruoka voi olla toisaalta hyvä ja jostain toisesta näkökulmasta huono. Harmillisesti lehtiotsikkotasolla ruoat ovat usein jaoteltu ääripäihin, joko a) superfoodiksi tai b) syöpää aiheuttavaksi tappajaksi.

Ruokasuhde kehittyy koko elämän

Jokaisen olisi hyvä pohtia, miten oma ruokasuhde on kehittynyt lapsuudesta nykypäivään. Lapset ovat luontaisesti taitavia syömään: he syövät kun on nälkä, ja lopettavat kun maha on täysi. Parhaimmassa tapauksessa kaikki ruoat ovat hyviä – niin porkkanat kuin keksitkin. Lempeä aikuinen voi opastaa lasta sallivaan kohtuuteen: ”tällä kertaa ei oteta”. Aikuinen siirtää oman ruokasuhteensa, asenteensa ja tottumuksensa lapselle – niin hyvässä kuin pahassakin. Esimerkiksi jos aikuinen noudattaa syystä tai toisesta tiukkaa ruokavaliota, lapsen ruokasuhde värittyy kielloilla. Jos aikuinen lohduttaa lasta aina ruoalla, hakeutuu lohtua kaipaava lapsi ruoan pariin myös vanhempana.

Aikuisenkin syömistä ohjaa nälkä, usein myös mieliteot, tunnetilat, kiire, väsymys, dieetit… Ulkopuoliset yllykkeet ajavat usein sisäisten viestien yli. Oletko itsellesi lempeä aikuinen, joka kysyy miltä mahassa tuntuu, estää ruokaan liittyvä ylilyönnit ja lohduttaa sylillä mieluummin kuin ruoalla?

Sallivuus helpottaa mielitekoja

Sallivuus ei ole tekojen ominaisuus vaan tekijän. Se näkyy suhteessa ruokaa: miten ruokia arvotetaan tai jaotellaan, mitä saa ja ei pitäisi syödä, kuinka ehdoton on valinnoissaan, tunteeko syömisestä huonoa omatuntoa…
Sallivaa ruokasuhdetta ei siis voi oikein arvioida ulkoapäin. Joku voi olla syömättä ollenkaan herkkuja, mutta olla silti ajatusmaailmaltaan joustava. Toinen voi syödä herkkuja päivittäin, mutta soimata itseään siitä alati. Kolmas ei syö herkkuja, mutta joutuu kieltämään ne itseltään ehdottomasti. Neljäs syö herkkuja säännöllisesti, mutta nautiskellen ja halliten.

Jos pohdit oletko salliva vai rajoittava syöjä, niin käy mielessäsi läpi ruokakolmion osiot. Kasvikset, hedelmät ja marjat, viljavalmisteet, maitovalmisteet tai vastaavat kasvipohjaiset valmisteet, rasvojen lähteet, kala ja siipikarja, lihavalmisteet ja punainen liha sekä sattumat. Pohdi, löytyykö eri ruokaryhmistä ruokia, jotka olet kieltänyt itseltäsi. Miksi juuri ne ruoat ovat kiellettyjen listalla? Haluaisitko syödä ruokia, jotka olet kieltänyt?

Kun syömiseen liittyviä kieltoja onnistuu höllentämään, voi huomata, ettei kiusaus olekaan niin suuri kuin kuvitteli. Kun mitään ei kiellä, houkutuksetkaan eivät kasva megalomaanisiin mittoihin. Joustavalla mentaliteetilla itse asiassa päästään yleensä parempiin ja pysyvämpiin painonhallintatuloksiin. Ruoasta ei tarvitse stressata eikä syömisen suunnittelu vie tuhottomasti aikaa ja voimavaroja.

Kieltäytyminenkin kuuluu sallivaan syömiseen

Länsimaisessa yhteiskunnassa syömiseen yllyttävien tekijöiden määrä on suuri: mainokset, tv-ohjelmat, lehdet, kauppojen valikoima, ruokien maittavuus, sosiaaliset tilanteet… Jos kaikkiin näihin yllykkeisiin vastataan syömällä, syödään paljon muuhunkin kuin vain elimistön tarpeeseen. Pitkäjänteiseen painonhallintaan kuuluu jonkinnäköinen mielitekojen ja houkutuksien vastustus.

Kieltäytymistä tai houkutuksien vastustamista voi kuitenkin tehdä monella tapaa: ehdottomasti tai joustavammalla otteella. Ehdoton kieltäytyminen näkyy karkkilakoissa ja tiukoissa dieeteissä. Poikkeuksia ei sallita, ne nähdään epäonnistumisina. Kieltämistä voi tehdä myös sallivammin, kuulostellen mielitekoa, tilannetta, kehon tuntemuksia, ajatuksia. On eri asia kieltäytyä tällä kertaa, kuin kieltäytyä aina. On eri asia kieltäytyä, vaikka saisi ottaa, kuin kieltäytyä, koska ei pitäisi.

Kun oppii tunnistamaan, milloin oikeasti tekee mieli syödä, on myös helpompi kieltäytyä. Pystytkö kieltäytymään toisen tarjoamasta ruoasta, jos et halua syödä? Sallitko itsellesi olla syömättä, jos sinun ei tee oikeasti mieli? Monesti nimittäin syömme, kun siihen on tilaisuus. Esimerkiksi kerran viikossa oleva karkkipäivä voi herättää ajatuksen ”koska saan syödä vain tänään karkkia, niin nyt on pakko syödä, vaikkei tee mielikään”. Voisiko karkkia sen sijaan syödä silloin kun sitä tekee oikeasti mieli?

Pohdittavaksi:

• Millaisia ruokasuhteita lapsuudessasi oli sinulla tai läheisilläsi?
• Mitkä tekijät saavat sinut syömään: nälkä, jano, mieliteko, tapa, sosiaaliset tilanteet, tunnetila, väsymys, tekemisen puute?
• Jaotteletko ruokia ”sallittuihin” ja ”kiellettyihin”?
• Millaisena näet epäonnistumisen tai onnistumisen suhteessa syömiseen?
• Tunnetko syömisestä huonoa omatuntoa?