Kannattaako ikääntyvän keventää?

Väestötasolla painoindeksi suurenee miehillä noin 65-vuoteen saakka, naisilla hieman myöhempään ikään. Vyötärön ympärysmitta suurenee myös iän mukana ja suureneminen jatkuu painoindeksiin verrattuna vanhempaan ikään.

Tämä selittynee sillä, että painoindeksiin vaikuttaa rasvan lisäksi lihaskudoksen määrä, joka alkaa vähentyä yli 60 vuoden iässä. Vyötärön ympärysmitta taas on selkeämmin rasvan määrän osoitin. Oikeastaan lihominen jatkuu siis vanhetessa vielä sen jälkeen, kun painon suureneminen päättyy.

Lihasmassa on tervettä, rasvamassa ei

Iäkkäällä suuri painoindeksi ei lisää kuolleisuutta. Siksi monet ovat sitä mieltä, ettei iäkkään lihavuudesta kannata olla huolissaan. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen, sillä tutkimusten mukaan ainakin noin 80 ikävuoteen saakka sekä painoindeksi että vyötärön ympärysmitta ovat yhteydessä huonoon terveyteen. Ristiriita selviää, kun tarkastellaan kehon koostumuksen ja terveyden yhteyksiä: suuri lihasmassa on terveen ikääntymisen osoitin, rasvamassa taas ei.

Iän mukana verenpaine ja seerumin kolesterolipitoisuus suurenevat sitä enemmän, mitä lihavammasta henkilöstä on kyse. Kakkostyypin diabetes yleistyy iän mukana liikapainoisilla ja lihavilla, mutta normaalipainoisilla iäkkäillä henkilöillä sairaus jää paljon harvinaisemmaksi.  Pitkäaikaisten aineenvaihduntasairauksien, toimintakykyongelmien ja huonon elämänlaadun lisäksi iäkkäiden lihavuus on yhteydessä mm. polven nivelrikkoon, virtsanpidätyksen vaikeuksiin ja katkokävelyyn.

Fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä iäkkäillä kuvaavat mm. vaikeus nousta portaita tai kävellä levähtämättä tietty matka ja kävelynopeuden selvä hidastuminen. Itse asiassa sekä hyvin pieni painoindeksi (alle 20) ja siihen liittyvä vähäinen lihasmassa, että suuri painoindeksi (yli 30) ovat huonon fyysisen toimintakyvyn riskitekijöitä iän karttuessa .

Pitääkö ikääntyvän keventää?

Mitä sitten ikääntyvän lihavan henkilön pitäisi tehdä? Vielä 60-65 -vuotiailla maltillinen (korkeintaan 5 % kehon painosta, mieluiten 2-3 kg) laihduttaminen on ainakin lyhytaikaisesti terveydelle ja fyysiselle toimintakyvylle eduksi. Sen sijaan yli 70-vuotiaiden laihduttamiseen on suhtauduttava varovaisesti, sillä luotettavia tutkimustuloksia laihduttamisen turvallisuudesta ja hyödyistä ei ole riittävästi.

Iäkkäillä useat tekijät vähentävät lihasmassaa. Niinpä on hyvin mahdollista, että iäkkäällä laihduttamisen yhteydessä rasvattoman kehonosan menetys on tavanomaista suurempaa, mikä taas vähentää laihduttamisen hyötyjä ja lisää terveydellisiä riskejä. Jos yli 70-vuotias alkaa laihduttaa, se pitää tapahtua lääkärin valvonnassa ja siihen on oltava selkeä terveydellinen syy (esimerkiksi rasva- tai sokeriaineenvaihdunnan häiriö tai huono fyysinen toimintakyky).

Terveelliset elämätavat hyödyttävät joka iässä

Ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttaminen terveellisemmäksi, ilman erityistä laihdutustavoitetta, on sen sijaan yli 70-vuotiaalle lihaville hyvä neuvo. Erityisesti liikunnan merkitystä on korostettava: lihavuuden heikentämää fyysistä toimintakykyä saa ylläpidettyä ja jopa parannettua kaikkein varmimmin lihasvoimaharjoittelulla. Kuntosalilla toteutettuna ja iäkkäisiin, liikapainoisiin asiakkaisiin perehtyneen ohjaajan opastamana tällainen liikunta on sekä turvallista että tehokasta. Niinpä tavanomaisen päivittäisen kävelyn rinnalla iäkkään, lihavan ihmisen kannattaa käydä harjoituttamassa lihaksiaan kerran tai kahdesti viikossa.

Säännöllisestä liikunnasta on toimintakyvyn paranemisen lisäksi muutakin hyötyä. Lihavuuden on esimerkiksi osoitettu lisäävän dementian ja Alzheimerin taudin ilmaantuvuutta. Yli 3 km päivittäinen kävely 71-93 -vuotiailla miehillä taas vähensi amerikkalaisessa seurantatutkimuksessa dementian ja Alzheimerin taudin ilmaantuvuutta lähes 40 % täysin passiivisiin verrattuna. Vaikka tässä tutkimuksessa ei erikseen tutkittu liikunnan ja lihavuuden yhdysvaikutusta, on hyvä syy olettaa, että säännöllisestä liikunnasta on iäkkäälle lihavalle jopa enemmän terveydellistä hyötyä kuin iäkkäälle normaalipainoiselle.