Aamupalafanaatikot sanovat, etteivät koskaan jätä syömättä, yleensä rutiininomaiseksi muodostunutta, aamiaistaan. Kun itse tein ruokaremonttia, noin 10 vuotta sitten (oho, onko siitä jo noin pitkä aika!) tuli minulla selkein muutos juuri aamupalaan. Aiemmin höttöhiilareista, kuten muroista tai sokerisesta jugurtista muodostunut aamupalani sai jäädä, ja tilalle tuli kaurapuuroa, kananmunia, rahkaa, pähkinöitä ja marjoja.
Olen syönyt ”uudenmallisen” aamiaisen nyt reilun 10 vuoden ajan, mutta silti jätän aamiaisen väliin, jos treenaan hyvin aikaisin aamulla, kuten usein teen. Vasta lenkin tai aamujumpan jälkeen on reilun aamupalan aika. Tämä siksi, ettei runsas aamupalani hölsky vatsassa liikunnan aikana. Järjestely sopii minulle ja energiaa löytyy treeniin erinomaisesti.
Aamupalallani on aina proteiinia, hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuituja ja hyvää rasvaa. Laadukas ja hyvin koostettu aamiainen säätelee kylläisyyden tunnettani koko loppupäivän. Lounas on silti äärettömän tärkeä ateria, jonka väliin jättäminen tai liiallinen keveys kostautuvat illalla. Jos en syö kunnon lounasta löydän itseni ahmimasta loputtoman nälän kourissa illalla. Salaatti ei ole riittävä lounaakseni, tämän olen havainnut kantapään kautta.
Olen joskus sanonut, että välipalat ovat painonhallintani kannalta tärkeimpiä. Niiden avulla pidän verensokerin tasaisena, eivätkä ateriavälit venähdä liian pitkiksi. Välipaloina nautin usein hedelmän ja pähkinöitä, maustamatonta jugurttia ja mysliä, ruiskeleipää lisukkeineen tai marjaisan smoothien. Tärkeää on, että myös välipalasta löytyy samoja ravintoaineita kuin aamupalastani.
Päivällinen on vuorossa yhdessä perheen kanssa, mutta syön myös iltapalan, ja aika runsaankin. Tämä siksi, että olen energinen seuraavan aamun mahdollisessa liikuntatuokiossa. Jos iltapala jäisi pois en jaksaisi lenkkeillä tai jumpata heti aamusta ilman aamiaista.
On siis todella vaikea valita ”päivän tärkeintä ateriaa”, koska jokaisella on oma paikkansa ravitsemuksessa, joka auttaa jaksamaan, pysymään virkeänä, kylläisenä ja on tärkeänä tukena myös painonhallinnassa. Mikäli jokin päivän aterioistani jää väliin, tai on huonolaatuinen, kostautuu se heti, tai ainakin myöhemmin. Kyse on kokonaisuudesta, joka sopii juuri minulle!
Siksi olisikin fiksua, sen sijaan, että orjallisesti noudattaa muistisääntöjä, kuten ”aamiainen on päivän tärkein ateria”, ”älä skippaa lounasta” tai ”älä syö illalla kuuden jälkeen”, löytää itselleen parhaiten sopivat ruokarutiinit. Olemme yksilöitä ja meillä on koko elämä aikaa harjoitella juuri niitä omia tapojamme syödä ja ravita kehoamme parhaamme mukaan.
Sen sijaan, että turvautuisi pikadieetteihin, olisi löydettävä itselleen ateriarytmi ja tapa syödä, joka kantaa päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tämä ei toki käy hetkessä, mutta kokeilemalla ja erityisesti kehoaan kuuntelemalla on mahdollista löytää itselleen parhaiten sopivat rytmit ja ruuat.
Päivän tärkein ateria ei ole aamiainen, lounas, välipala tai iltapala, vaan kaikkien näiden kokonaisuus. Miksi valita vain yhtä ykköstä, kun voi nostaa kaikki ansaitsemalleen jalustalle.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
