Laihduttamiseen liittyvä puhe kannustaa usein vähentämään, minimoimaan ja rajoittamaan: ”Syö vähemmän, niin laihdut. Pienennä annoskokoja. Kieltäydy herkuista.” Minulle suurin ja tärkein oivallus on ollut kuitenkin se, että pitkäjänteisessä painonhallinnassa keskeisintä on juuri syöminen, ei syömättä jättäminen.
Mitä selkeämmät rutiinit ruokailuun on saanut luotua ja mitä säännöllisemmin saa pidettyä ateriarytmistä kiinni, sitä helpompaa painonhallinta on. En siis keskity nykyään syömisen kontrollointiin tai vähentämiseen, vaan siihen, että SYÖN.
Oleellista tässä prosessissa ja lopputuloksessa on ollut tietenkin se, että olen ensin etsinyt ja sitten löytänyt itseäni ja tavoitteitani parhaiten palvelevat rennon terveelliset ruokailutavat. Tämä ei ollut helppoa, vaan vaati kokeiluja ja harjoitusta, sekä myös tiedon etsintää.
Ensinnäkin hyvä pohtia, mitä ovat ne ruuat, joita on valmis syömään lopun elämäänsä, ei vain jonkin lyhyen dieetin ajan. Itse tein näistä ruoka-aineista ihan listan, ja rakensin oman ruokavalioni näiden ympärille.
Listallani ovat mm kauraryynit, täysjyväleipä, rahka, raejuusto, hedelmät, vihannekset, kananmunat, pähkinät, lohi ja muut kalat sekä marjat.
Toinen merkittävä seikka on ollut omaan ruokarytmiin sitoutuminen. Syön joka aamu aamupalan, joka päivä lounaan ja iltapäivän välipalan. Päivällinen ja iltapala kuuluvat myös päiviini. En halua lipsua rytmistä, koska tällä tavalla pidän kurissa esim herkkuhimon ja ylensyönnin.
Kolmas oleellinen asia on ollut joustavuuden ja rentouden hyväksyminen. Vaikka juuri kerroin, että noudatan ateriarytmiä ja suosin tiettyjä ruoka-aineita, ei tämä kuitenkaan tarkoita, etten voisi joskus joustaa, rentoilla ja herkutella.
Rennon asennoitumisen ruokaan ja syömiseen toivon välittyvän myös teini-ikäisille lapsilleni. Haluaisin, että heille ruoka olisi tulevaisuudessa sekä polttoainetta keholle että nautinnon ja ilon lähde, ei jotain sellaista, joka ahdistaa tai josta pitää kieltäytyä.
Näiden kolmen oivalluksen turvin olen porskuttanut jo kymmenen vuoden ajan, välillä toki kaatuen ja sitten taas ylös noussen. Täydellisen valmista ei tule koskaan, mutta eihän elämässä koskaan. Syöminen on perustarve, emmekä ilmankaan sitä voi olla. Siksi ruuan kanssa kannattaa olla kaveri, ei vihollinen.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
