Mutta saan – toki vähemmän – myös muunlaisia viestejä.
Jos minusta muodostaa kuvan vain somen perusteella, en näytä muuta tekevänkään kuin jumppaavan, ulkoilevan, juoksevan ja liikkuvan. Osa ihmettelee, miten minulla voi riittää intoa ja aikaa treenata jatkuvasti. Lisäksi osa kertoo suorastaan ahdistuvansa ja ärsyyntyvänsä, kun näkee minut jatkuvasti jumppaamassa, jos on itse liimautunut kiinni sohvaan.
Ymmärrän ihmettelijöitä, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että some näyttää vain ne valitsemani hetket elämästäni – pienen murto-osan. Somessa ei näy kiukkupuuskia, väsyneitä maanantaiaamuja, sohvalla karkkia syövää PMS-oireissa kieriskelevää Annaa tai lauantai-iltaa perheensä kanssa viettävää nuhjuista äitiä. Somessa näkyy vain se, mitä sinne haluan julkaista, ja olen päättänyt keskittyä pääasiassa innostavaan ja liikkeelle kannustavaan sisältöön.
Somessa on kaksi puolta. Toisaalta se saa meidät liikkeelle, syömään terveellisemmin tai tarkistamaan omia nukkumistottumuksiamme. Minulle on ainakin käynyt usein näin jonkun toisen esimerkistä! Olen löytänyt inspiraatiota treeneihin, uusia reseptejä ja vertaistukea.
Mutta some voi myös ahdistaa ja saada kokemaan riittämättömyyttä ja arvottomuuden tunteita. Oma arki voi tuntua lattealta jonkun toisen some-elämään verrattuna. Ehkä myrkyllisintä onkin juuri vertailu, josta helposti kumpuaa kateuden, harmituksen tai lannistumisen tunteita. Minä ainakin koen silloin tällöin näitä tunteita, ja minusta se on ihan inhimillistä.
Kun itsellä on huono päivä, eikä saa mitään aikaiseksi, voi toisen sienestyksen, urheilun, siivouksen ja mökkihehkutuksen täyteinen somepostaus ärsyttää. Silloin muistutan kuitenkin itseäni siitä, että tuollakin supertyypillä on päivänsä, jolloin askel ei nouse, hymy hyytyy ja koti on sekaisin.
Sen sijaan, että enää ärsyyntyisin kaverin hehkutuksesta, painankin sydäntä tykkäämisen merkiksi ja alan pohtia, voisinko itsekin tarttua mahdollisesti moppiin tai sienikoriin.
Vai muistuttaako toisen supersuorituspostaus minua sittenkin siitä, että välillä on hyvä hidastaa ja keskittyä ihan vain olemaan – ilman jatkuvaa somessa renkumista.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
